19. helmikuuta 2015

Jyväskylä ja Joensuu


Viikko sitten (6.-8.2.) Banjo pääsi kanssamme reissaamaan! Lähdimme viettämään viikonloppua ystäviemme luo Jyväskylään ja karvainen lapsemme toivotettiin enemmän kuin tervetulleeksi mukaamme :) Luvassa oli myös Banjon ensimmäinen junamatka, jota hieman jännitin, mutta taas aivan turhaan! Pikkumies katseli rauhallisena lattialta mitä vaunussa tapahtui eikä se ainut matkatoverikaan häirinnyt, vaikka puolet matkasta matkustimme vastakkaisilla paikoilla. Kovasti vaan Banjon teki mieli toiseen tutustua, mutta tämä vanhempi uros ei pennusta ollut kiinnostunut. Pari kertaa haukahtamalla B yritti vielä toisen huomiota saada, mutta kun lupaa ei minulta eikä matkatoverilta itseltään leikkeihin tullut, tyytyi pikkuinen osaansa ja syvään huokaisten käpertyi lattialle nukkumaan. Matkustus takaisinkin sujui todella hyvin, tällä kertaa tosin sylissä, sillä jalkatilaa oli vähemmän. Siinäkin vain nukuttiin ja ihmeteltiin, mitä muut oikein haukkuvat :)



Oleskelu Jyväskylässä sujui myös oikein mallikkaasti eikä yksinolokaan vieraassa asunnossa ollut ongelmaksi. Isäntäväen omaisuuttakaan sinikettumme ei tuhonnut, mitä nyt yrittä lapasia ja sukkia varastella kun silmä vältti ;) Oikein mainio matkakumppani siis meillä ja kovasti toivoteltiin Banjo tervetulleeksi uudestaankin, toivottavasti saa ottaa meidätkin mukaan sillä mukava viikonloppu oli meilläkin! :D

Ihana Isla 
Viime viikonloppuna oli tarkoitus viettää viikonloppu (to-su) Joensuussa Inkan luona ja hänen Wanhojen tanssinsa kuvaten sekä hovinarrina perässä kulkien :D Mutta Riima-sisko päätti laittaa mahansa sekaisin ja sairastua kunnolla, joten kaiken varalta jätin Banjon kotiin ja lähdin yksin matkaan. Valtterillakin oli viikonlopulle menoa, jonne pikkukoiraa ei mukaan voinut ottaa, mutta onneksi on vakio hoitopaikka, Tätilä, jonne lyhyelläkin varoajalla karvainen veljenpoika on aina tervetullut! Kiitos vielä kerran tytöt! Viikonloppuni sujui siis ilman omaa karvapalloani Joensuussa, mutta hauskaa oli kaikesta huolimatta! Seuraavalla kerralla pääsee toivottavasti Bjanktonkin mukaan leikkimään äidin ja siskon kanssa sekä raivostuttamaan Caraa yllin kyllin :D Sunnuntaina kotiin tullessa minua odottikin innokas pieni karvainen kaveri, jonka vastaanotto vei kirjaimellisesti jalat alta! En olisi uskonut, että noin pieni koira saa minut loikallaan kaatumaan, mutta niin vain kävi :D Ja kyllä tuo vaan onnelliselta näytti, kun sai käpertyä kainalooni päiväunille ♥

Unikaveri 

Kuvat napattu Instagram-tililtäni

Ps. Eilen blogi ylitti 5000 katselun maagisen rajan! Hurjaa! Kun 10-tonni pamahtaa rikki, lupaan järjestää jotain arvontaa :) Tässä vielä kuvakaappaus todisteena epäuskoisille! ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti