Tämä postaus onkin poikkeuksellinen, sillä saimme vierailevan kirjoittajan! Ystäväni Silja kun lainasi Banjoa itselleen koirahierontakurssille ja suostui myös tekemään asiasta postauksen meidän kaikkien iloksi :) Tästä lähtien siis teksti ja kuvat © Silja!
”Mitä hittoa? Miksi me tultiin tänne, missä Liisa on? Miksi koko ajan ”maahan”, miksei jotain muuta jo? Mitä sä oikein hiplaat siinä? Hei, se on mun lapaluu, mitä sä sitä oikein tunnustelet?”
Banjolla oli tänään tosi erikoinen päivä, kun se pääsi lainakoirakseni koirahierontakurssille! Oma koirani Käpy, joka tässäkin blogissa silloin tällöin vierailee, oli alkuviikosta vähän yskässä ja varmuuden vuoksi piti jättää kotiin ostamaltani koirahierontakurssilta. Onneksi tajusin kysyä Liisalta, saanko Banjon sinne lainaan! Kurssilla oli luvassa kahden tunnin hieronta osio, jossa opittua pääsi kokeilemaan käytännössä, joten oli hyvä olla harjoituskoira mukana. Lupasin olla Liisan blogissa vierailevana kirjoittajana ja kertoa miten Banjolla sujui ja lisäksi vähän kertailla kurssin asioita ja ajatuksia joita siellä heräsi koiran lihashuollosta ja hieronnasta. Joten tässä sitä ollaan!
Aamu tosiaan startattiin hakemalla pahaa-aavistamaton Banjo autoni kyytiin ja ajelemalla Pitäjänmäkeen koirakoulu Heiluvan hännän tiloihin. Banjo taisi tunnistaa minut jo lasin läpi rappukäytävästä ja lähti hyvillä mielin matkaani. Se taisi tajuta vasta autossa ajomatkalla, että Liisa puuttuu. Perillä käytiin pienellä kävelyllä ennen kuin mentiin luentosaliin ja Banjo oman sermin taakse matkahäkkiin odottelemaan luennon ajaksi. Banjo oli kovin kiinnostuneen oloinen, mihin ollaan tultu, mutta suurimman huomion tuntuivat saavan namit treenitaskussani, joiden voimin lenkki ja siirtyminen vieraiden koirien seuraan luentosaliin sujui oikein mallikkaasti! Häkissään Banjo odotteli oikein hienosti ja hiljaa koko luennon ajan, hyvä Banjo!
Luennolla käsiteltiin yleisesti niin tavallisen kotikoiran, kuin erilaisten harrastuskoirien lihashuoltoa, liikuntaa, liikunnan laatua, ruokintaa, erilaisten jännitystilojen syntyä, ja lopulta sitä, miten niitä jännityksiä lähdetään purkamaan ja ennaltaehkäisemään. Liikunnasta jäi itsellä mieleen, miten monipuolista sen liikunnan pitäisikään olla! Luennoitsija kertoi törmänneensä usein ajatukseen, että kunhan koira saa juosta paljon vapaana niin se on hyvä ja muuta ei tarvita. Kuitenkin koiran kaikkia askellajeja pitäisi tulla päivän mittaan, joista ravia eniten. Vaikka vapaana metsässä juokseminen on mitä parhainta, ja ainakin hauskinta liikuntaa koiralle, niin se ei välttämättä aktivoi niin paljon syviä lihaksia kuin vaikkapa uiminen, tasapainoilu ja kehonhallintatehtävät, eikä välttämättä sovellu suurimmaksi liikunnan muodoksi, jos koko lenkki on pelkkää riehumista. Kokonaisuuden suhteen koiran syvät lihakset ovat tärkein lihasryhmä, sillä syvät lihakset pitävät koiran ryhdin ja liikeradat kunnossa. Jos syvät lihakset ovat liian heikot, pinnalliset lihakset alkavat tehdä niiden työtä, ja silloin liikeradat vääristyvät. Ja vääristyneet liikeradat aiheuttavat jännityksiä, jumeja ja jopa kulumia... Luennolla vinkattiin muuten tällainen upea video, German Kennel Clubin Dogs in motion, josta näkee hyvin, mitä eri askellajeissa tapahtuu pintaa syvemmällä! Kannattaa tutustua!
Kun siitä monipuolisesta liikunnasta on sitten huolehdittu, pitää muistaa myös hyvä ja tarpeeksi pitkä palauttaminen. Palauttaminen ja lepopäivä eivät tarkoita täyttä lepoa, vaan esimerkiksi reipas ravilenkki on hyvä tehdä raskaamman liikunnan jälkeen, jotta saadaan aineenvaihdunta liikkeelle. Kyllähän me ihmisetkin tiedämme, että jos lihakset ovat kipeytyneet liikunnasta, pitäisi saada pientä avaavaa liikettä, eikä vain jäykistellä paikoillaan.
Hyvästä liikunnasta ja palauttamisesta huolimatta jännitystiloja ja sitä kautta jumeja voi tulla kuitenkin kaikille koirille. Hyvä huomio luennolla oli, että jokin niinkin pieni asia, kuin joku pieni epämukavuus anturassa voi saada aikaan koiralle pahan jumin. Jos itsellä menee kivi kenkään, niin sekin muuttaa askellusta. Me saamme sen kiven pois, jos se vaivaa liikaa, mutta jos koiralla on esimerkiksi pieni halkeama anturassa eikä sitä huomata, voi koira alkaa pikkuhiljaa varoa tassuaan ja varata painoa enemmän muille tassuille, aiheuttaen näin toiselle puolelle enemmän jännitystä ja lopulta jumeja. Ontumista ei aina huomaa, ja vaikka koira ei ontuisikaan, se ei tarkoita etteikö sillä voisi olla jumeja. Muuten jännitystiloja aiheuttaa mm. stressi, kylmyys, kipu, rakenteelliset ongelmat, yli- / alistimuloiminen ja liian yksipuolinen liikunta.
Hieronta onkin hyvä aloittaa käymällä koira kauttaaltaan läpi ja etsien paikkoja, jotka voivat olla kipeitä. Jos sopii mainostaa, niin täältä löytyy erittäin pätevä e-luento liikkuvan koiran rutiinitarkastuksesta, josta olen kuullut paljon kehuja, ja joka on ollut tarkoitus katsoa: http://www.sumppu.info/tuote/liikkuvan-koiran-rutiinitarkastus/
Usein koiran jäsenten tunnustelu ja kevyt silittely saa koiran jo rauhoittumaan, joten tunnustelu sopii hyvin alkurentoutuksena. Toki hieronta kannattaa tehdä silloin kun koira on jo rauhallinen. Koiran voi opettaa menemään itse kyljelleen hierontaa varten, mutta asennon pitäisi pian muuttua luonnolliseksi ja rentoutuneeksi, ei ole tarkoitus hieroa ”kylkimakuuta suorittavaa koiraa” joka jännityksestä kankeana odottaa koska saa palkkionsa. Banjohan ei kurssilla ihan tajunnut mitä tässä haetaan ja lähinnä hapuili koko ajan namutaskun suuntaan. Suurimmaksi osaksi sain sen pysymään hyvin paikkamakuulla viltillä, joskaan asento ei ollut täysin rento. Aivan lopuksi viisi minuuttia ennen kuin kurssi loppui, Banjo heittäytyi kyljelleen eteeni että no okei, voin mä tässä olla ihan rentona, hiero nyt sitten. Eikä se nyt haitannut, tuollahan vasta harjoiteltiin. Mutta varmasti Banjokin oppisi olemaan kyljellään rentona, ja onhan se nyt vähän eri asia olla kotona illalla kuin keskellä päivää jossain ihme koirakoulussa.
Hierontaotteista käytiin läpi sively, rullaus ja hankaus. Sively tehdään lihasta vasten ja lihasta pitkin, rullaus tehdään ikään kuin nahalle, siis nahkaa ”rullataan” sormien välissä, ja hankaus on taas sitä perinteisempää, hieman pyörivää hierovaa liikettä, joka tehdään lihaksen poikki. Se miten nämä otteet sitten tehdään koiralle, ja missä kohdissa, se pitää jokaisen opetella itse! Mutta ei se vaikeaa minusta ollut! Tuolla ei opeteltu mitään kovin syvien lihasten hieromista, vaan enemmänkin pintalihasten aineenvaihduntaa lisäävää hierontaa, joka on hyväksi ihan vain ennaltaehkäisevänä toimena urheilevalle koiralle. Oli kiva huomata että se ei ole mitään rakettitiedettä, eikä sitä tarvitse tehdä kovaa, ainakaan niin pienille koirille mitä Käpy ja Banjo ovat.
Se pitää hieronnasta huomiota, ettei akuuteissa tilanteissa tule hieroa, siis jos koiralla on haava, verenvuotoa, murtuma, tulehdus, kuumetta, jne. Heti ruuan jälkeen ei ole hyvä hieroa, ja liikunnan jälkeen tulisi pitää pieni tauko ennen hierontaa, kovin raskasta liikuntaa pitäisi kuitenkin välttää hierontapäivänä. Heti hieronnan jälkeenkään ei saisi liikuttaa, vaan vasta jonkin ajan päästä. Tarpeilla kannattaa kuitenkin käyttää, koska hieronta saa aineenvaihdunnan liikkeelle.
Oikein oli mukava luento ja oli mielenkiintoista saada vähän erityyppinen koira harjoituskoiraksi, mitä omani on. Käpyhän on Banjoa paljon matalampi, mutta melkein tuplasti vantterampi. Käpyn raskas etupää saakin sen kehittämään jumeja lapojen suunnille ja jatkossa olisi tarkoitus itsekin ryhtyä hieromaan Käpyä, jotta päästäisiin ennaltaehkäisemään näitä jumeja paremmin. Banjolla ei ainakaan omissa näpeissä tuntunut mitään jumeja, joskin kaikkialta ei ihan päässyt kunnolla kokeilemaankaan, kun Banjo oli jo nousemassa ja lähdössä kuka ties minne. Kenties tulen Banjoakin hieromaan vielä toistamiseen, niin katsotaan, jos se malttaisi taas edes viimeiseksi viideksi minuutiksi rentoutua!
-Silja