GWENDA CHEROKEE JOE
Kutsumanimi: Jeri
Syntynyt: 17.6.2006
Rotu: Shetlanninlammaskoira
Sukupuoli: Uros
Väri: Tricolor
Kasvattaja: Mirva Pajunen, Gwenda kennel
Omistaja: Liisa Keskitalo
Jeri on useiden vuosien toteutunut haave, ensimmäinen koirani. Se on opettanut minulle paljon ja vielä enemmän sekä saanut minut rakastumaan rotuun. Yhdessä me ollaan koettu paljon, niin arjessa kuin harrastuspuolella.
Jeri saapui meille, kun täyttäessäni 15 kysyivät vanhempani kysymyksen: "mopoauto vai koira?" Vaikka mopoauto olisi helpottanut niin minun kuin vanhempieni arkea, kun pienen maalaiskaupungin sivukylällä asuimme, en miettinyt vastausta pitkään. Niin alkoi rodun valinta ja pennun etsintä. Shelttiin päädyin, kun lukiessani koiraopuksia ja selaillessani nettiä päädyin aina ihailemaan noita suloisia karvapalloja. Viimeinen niitti päätökselle oli viikonlopun vietto ystävälläni, jolla oli muutaman vuoden ikäinen soopelinarttu, joka valloitti sydämeni. Pennun etsintä alkoi, vaatimuksina vain trikki- tai merleuros, ja lopulta kesän lopulla Ylöjärveltä haimme kotiin pienen trikkimiehen.
Jerin kanssa olen varmasti tehnyt paljon virheitä, kuten usein ensimmäisen koiran kanssa käy, varsinkin kun vastuu koulutuksesta on teinitytöllä. Kuitenkin ylpeänä voin todeta Jeristä tulleen ihan kelpo koirakansalainen! Suurin ongelma on korvien katoaminen hetkittäin ihanien tuoksujen huumassa sekä ärsyttävä autojen paimennus, joka tähän mennessä on aiheuttanut pahimmat sydänkohtaukset. Omalla kotipihalla herra kyllä pysyy, mitä välillä pitää naapureiden kissoille näyttää reitti kotipihoilleen. Onneksi on ymmärtäväiset naapurit :D
Harrastuspuolella ollaan kokeiltu mm. näyttelyitä, tokoa ja agilityä. Näyttelytouhu ei ole Jerin mieleen, joten ne hommat ovat unholassa, ainakin toistaiseksi. Toko on jäänyt vain sunnuntaitokoiluksi, mutta agiltiyn kohdalla möllikisoissa ollaan pyörähdetty hyvälläkin menestyksellä! Nykyisin, kun Jeri asustaa vanhempieni luona maalla, ovat harrastukset jääneet ja herra viettelee ns. eläkepäiviä. Kerrostaloasuminen ei Jersille tunnu sopivan, mutta jos joskus vain tulee mahdollisuus, muuttaa se heti kanssamme asumaan sanoi äitini mitä vaan. Vaikka äiti kyllä väittää, ettei suuremmin välitä koko koirasta, mutta käytöksensä sanoo kyllä aivan muuta.. ;)
Jeri on siis koira, joka on onnistunut sulattamaan kaikkien tapaamiensa ihmisten sydämet. Iloinen, pusutteleva pieni mies, jolla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. Onhan se ensimmäinen koirani ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti