Viime perjantaina suuntasimme siis auton keulan kohti Kannusta. Hieman hirvitti, että mitä Banjo niin pitkästä matkasta sanoo, varsinkin kun vasta yhden pienen matkan se oli matkustanut takana häkissä. Nyt tuota "lystiä" oli kuitenkin edessä melkein kuusi tuntia. Mutta turhaan jännitin! Pikku-B otti matkustuksen rennosti eikä ääntäkään kuulunut koko ajon aikana. Suurimman osan ajasta pentu taisikin uneksia, joten ihanan helpon matkustuskaverin olemme itsellemme saaneet! :)
Perillä meitä odottivat Valtterin vanhemmat, jotka malttamattomina halusivat nähdä "lapsenlapsensa". Uusi villapaitansa yllään Banjo sulattikin saman tien appivanhempieni sydämet :) Ja kiltisti se vierailulla käyttäytyi! Koko viikonlopun aikana vain kaksi pisua sisälle ja nekin olivat täysin hitaiden omistajien mokia. Omakotitalo monine huoneineen oli Banjosta ihana! Paljon paikkoja tutkittavana sekä tilaa ottaa kunnon spurtteja aina, kun siltä tuntui. Myös uudet ihmiset joita seurailla paikasta toiseen olivat pienen koiran mieleen.
Lauantaian suuntasimme matkamme kohti minun vanhempieni taloa, sillä olihan Banjon aika tavata "isoveljensä" Jeri! Ensin kävimme Valtterin kanssa moikkaamassa vanhaa herraa ilman Banjoa, sillä tiesin tuon olevan melko vauhdikas tapahtuma :D Jerin hieman rauhoituttua nappasimme sen hihnaan ja menimme pihalle, jonne haimme Banjonkin autosta. Voi sitä ihmettelyä! Jeri näytti niin suurelta pienen Banjon vierellä, että ei ihmekkään kun pikkuista alkuun hieman arvelutti koko tilanne. Mutta lopulta Banjo innostui haastamaan Jeriä leikkiin ja jopa sai vanhuksen pienet hipat kanssaan juoksemaan. Sisällä Jeriä sitten hieman ahdisti tuo pieni karvapallo, joka koko ajan roikkui perässä ja vaati huomiota, mutta hyvin kuitenkin toimeen tultiin. Olin niin ylpeä molemmista pojistani! Vanhemmistani Banjo oli "niin pieni!" Äidistä se näytti ketunpojalta ja isä taas totesi töistä tullessaan "Mikä tämä kissa oikein on?" :'D
Lauantai iltana tapamisimme myös ystäviä ja Banjo oli luonnollisesti mukana iltaa istumassa. Uusien ihmistuttavuuksien lisäksi pentu sai myös uuden koiraystävän tavatessaan ystäväni walesinspringerpsanielin, Lukaksen. Tuo vanha herra osasi hienosti suhtautua pentuun eikä sen tavallisesta ikuisesta riehakkuudesta paljon pennun seurassa näkynyt. Rauhallisesta tutustuttiin ja katseltiin, mitä tuo pikkuinen oikein hommaa. Suurimman osan ajasta Banjo tosin nukkui. Taisi pieni olla jo niin väsyksissä päivän touhuista.
Viikonlopun aikana Banjo sai tutustua myös lapsiin, sillä vanhin veljeni perheineen asuu appivanhempieni naapurissa. Sieltä pojat sitten aina juoksevat meitä tapaamaan, kun tietävät meidän olevan paikalla. Varsinkin toisiksi nuorin pojista viettää mielellään aikaa Valtterin vanhempien luona, usein myös ilman meitä :) Sunnuntaina pojat leikkivätkin Banjon kanssa pihalla. Paljon juoksua ja naurua ♥ Kyllä pikkuista koiraa sen jälkeen väsyttikin ja matka sujui oikein mallikkaasti yhden pysähdyksen taktiikalla ;)
Seuraavaa reissua odotellessa! Ja lisää kuvia löytyy taas kuvat.fi-galleriasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti