Meidän kesä

Kesä tuli ja kesä meni. Mutta miten meidän kesä meni? Blogi oli tauolla, kun mun kaikki aika meni siihen, että olin raskaana :D Mutta kyllä me kesällä jotain tehtiinkin, vaikka pyöreä olomuotoni esti monet kivat hommat. Enimmäkseen kuitenkin otettiin rauhallisesti ja nautittiin sekä laiskoteltiin!

Kesäkuussa tärkein tapahtuma oli maailman parhaan pappakoiran kymppisynttärit! En voi oikeasti uskoa, että Jersiläinen on ilastuttanut elämääni jo niin kauan ♥ Synttäripäivänsä Jeri vietti vanhempieni kanssa lempipaikassaan koko maailmassa eli mökillämme nuuhkien meri-ilmaa. Juhannuksena sitten suuntasimme Volvon keulan kohti Pohjanmaata ja tuolloin Jeri sai myös synttärilahjansa: Ihanan uuden vinkupallon sekä herkkuluun! Voi mikä ilo pallosta olikin, niin Jerille kuin kaksivuotiaalle veljenpojalleni, kun taas isäni ja isoveljeni eivät näyttäneet nauttivan pallon sulosointuisesta äänestä pienessä mökissämme, kun sääkään ei oikein meitä suosinut.. :D Banjo myös nautti taas maalaiselämästä täysin rinnoin! Appivanhempieni luona se oli melkeinpä koko ajan pihalla irti ja toi palloa vuorotellen jokaisen jalkoihin, jos joku vaikka innostuisi sitä heittelemään. Ja jokainen meistä vuorollaan taisi leikkiin ryhtyä. Iltaisin sitten sänkymme jalkopäähän käpertyi hyvin onnellinen ja väsynyt pieni sheltti :')

Heinäkuussa olin niin tukevassa kunnossa ja kärsin kuumuudesta mm. menettämällä nilkkani jalkojeni turvotessa, että Banjon ulkoilutus jäi lähes kokonaan Valtterin kontolle. Onneksi sisällä pystyy myös temppuilla ja treenata pieniä juttuja, että emme päässeet Banjon kanssa ihan kokonaan laiskistumaan! Pariin otteeseen myös hieman hömppäilimme talomme sisäpihalla niin tokoa kuin rally-tokoakin. Juhlimme myös Banjon 2v. synttäreitä kesäherkuilla (mmm mansikat! t. B), uudella lelulla sekä herkkuluulla! Pääasiassa heinäkuu kuitenkin kului ottamalla rennosti ja jännittämällä, milloin perheemme uusin jäsen saapuu maailmaan..!

Elokuu saikin sitten uskomattoman aloituksen, kun ensimmäisen päivänsä aamuna pieni ukkeli viimein saapui maailmaan ♥ Banjo sai jo sairaalasta tuliaisena harson, jossa oli pienen tuoksua, jotta voisi näin jo hieman etukäteen tutustua uuteen tulokkaaseen. Kun sitten saavuimme kotiin muutaman päivän ikäisen vauvan kanssa, meni kaikki paremmin kuin olin edes voinut toivoa! Banjo nuuhki tuota pientä nyyttiä sänkymme päällä ja asettui sitten sen lähettyville makoilemaan, aivan kuin olisi päättänyt, että tästä tyypistä pitää nyt pitää huolta ja sitä vartioida tarkasti :') "Isoveli" onkin ottanut tehtävänsä hyvin vakavasti ja vahtii vauvan unta tarkasti. Pieninkin äänähdys vaunuista saa Banjon valppaaksi ja varmistamaan, että joku muukin varmasti kuuli vauvan itkun ja tekee asialle jotain ♥

Arki on siis lähtenyt meillä rullaamaan oikein mallikkaasti uudenkin perheenjäsenen kanssa. Agilitytreenehin olemme myös palanneet Banjon kanssa ja ei voi kuin todeta, että ihan uskomatonta kuinka hyvää muutaman kuukauden tauko Banjolle onkaan tehnyt! Se on niin syttynyt tuohon lajiin ja jaksaa nykyään jopa kuunnella ohjaustani! Vielä kun oppisin ohjaamaan kunnolla.. :D Yritän myös pitää tämän blogin elossa, vaikka päivät pyörivät pääasiassa erään pienen miehenalun ympärillä ja hänen tahtiinsa :)

Kuvat postauksessa ovat kännykkäräpsyjä, sillä kamerani ovat taas pölyttyneet nurkissa liiankin kauan. Kovasti haaveilen uudesta rungosta, joka toimisi teleobjektiivini kanssa paremmin yksiin kuin nykyinen, mutta raha ei valitettavasti kasva puissa..

Vieraanvaraisuus on hyve

Kun muuttokuormamme saavutti Helsingin noin viitisen vuotta sitten, tuli meille melko pian selväksi se, että kotiimme majoittuu vieraita melko usein. Kyllähän se on ystäville ja sukulaisille näppärää, kun esimerkiksi suosikkibändin keikalle tänne päin tultaessa majoitukseen ei tarvitse tuhlata rahaa kuin ehkä suklaalevyn verran (jos haluaa olla kohtelias vieras ;) )! Nyt kun asumme naurettavan hyvien kulkuyhteyksien päässä lentokentästä, myös lentokenttähotellipalvelut ovat lisääntyneet majatalossamme :D Erityisen huvittavaa on, että usein nämä kaikki majoitukset ajoittuvat lyhyelle aikavälille, kuten nyt kun lähes kaksi viikkoa putkeen vierashuoneen sohvalla on joku majoittunut! En kuitenkaan valita, sillä on ihana nähdä ystäviä ja sukulaisia :)

Äiti ja lapset (Aiko, Banjo, Isla & Riima)

Aiko, Riima & Banjo

No, koiramaisempiin aiheisiin päästäänkin sillä, että viimeisimmät majoittujamme olivat Banjon ihastuttava kasvattaja Inka sekä Banjon emä Isla sekä Riima-sisko! Valtteri ei ihan innostunut asuntomme koiramäärän kolminkertaistumisesta, mutta mitä pienistä :D Inka oli järjestänyt meille vierailulleen ohjelmaa ilmoittamalla sekä Islan että Riiman kisaamaan agilityn merkeissä. Niimpä viikonloppu vierähti varsin mukavasti agiliidon parissa, sillä perjantaina aloitimme meidän ohjatuilla treeneillä! Banjo olikin treeneissä varsin pätevänä ja hyvin kuulolla. Väsymystäkin näkyi ainakin vauhdissa, mutta se oli odotettavissa sillä sen verran kovilla pieni koiramies oli äitinsä ja siskonsa lujien luonteiden kanssa koko vierailun ajan.. :D

Lauantaina Isla kisasi kolmen startin verran eikä se pöllömmin mennyt, sillä nollatulos saatiin ja vielä sertin kera! Riima aloitti kisauransa sunnuntaina kahdella startilla. Ensimmäisessä neito oli selvästi hämmentynyt, mutta toinen sujui jo hienosti nollan ja LUVAn arvoisesti! Niin hienoja koiria molemmat ja en melkein malta odottaa, että Banjon kanssa päästään joskus kisaamaan! Tosin voin kuvitella kuinka pihalla ja paniikissa olen ensimmäisissä kisoissamme, melkoinen jännittäjä kun olen :D Inka onneksi lupasi tulla sitten mukaan ja läpsiä tarvittaessa vaikka poskille, että pystyn suoriutumaan radoista! (Kasvattajan tuki ♥)

Ihana Isla ja sertinsä! ♥

Agilitystä puheen ollen, meikäläisen pitäisi jo tajuta hieman hidastaa vauhtiaan treeneissä, jos aion pitää tämän vauvan sisälläni edes hieman lähemmäksi laskettua aikaa.. Mutta kun se on niin kivaa, etten millään malttaisi! Omatoimitreenitkin houkuttelisi, mutta yritän malttaa. Ehkä jos saisi jonkun kaverin joskus hallille.. Vapaaehtoisia? Mätsäreitä ollaan myös katsasteltu sillä silmällä, että voitaisiin käydä treenailemassa kehäkäytöstä siihen kuntoon, että tuon hammaspuolen kehtaisi viedä sinne H:n haku reissulle joskus. Lähinäyttelyitä siis pidetään silmällä, josko sopiva tuomari osuisi kohdalle ja uskaltautuisimme kehään pyörähtämään.. Nyt kuitenkin nautitaan agiliitelystä ja keväästä täysin rinnon!

Syy(?) hiljaiseloon..

Blogi on elänyt pitkään hiljaiseloa. Syynä sille on ollut ajanpuute koneella istumiseen ja oma tolkuton väsymykseni. Kevät kuitenkin on tuonut mukanaan uutta energiaa, joten ehkä sitä riittäisi tässä näytön edessä istuskeluun ja kuulumisten päivitykseenkin! Mitään en kuitenkaan lupaa, sillä väsymykselleni on ihan erityinen syy..

Kökkö snäppikuva oli tietty paras.. 

Meidän perhe nimittäin vahvistuu uudelle kaksijalkaisella jäsenellä heinäkuun loppulla! Mahaa täällä olen siis kovasti kasvatellut ja nykyään se näyttääkin jo aika lailla pallolta :D Jännityksellä odotan miten Banjo suhtautuu tulokkaaseen. Käytöksessään kuitenkin on ollut havaittavissa jo muutoksia, sillä minua pieni sinikettu vahtii entistä tarkemmin ja nukkumaan käperrytään nykyään usein niin lähelle masua kuin mahdollista, vaikka ennen suosittiin jalkojeni käyttämistä tyynynä :D Jännittäviä aikoja siis elämme!

Harrastaa ollaan kuitenkin jaksettu salamatkustajastani huolimatta! Agility on mahtavaa ja siitä ollaan nautittu niin ohjatuin- kuin omatoimitreeneinkin. Omatoimitreenailu on kuitenkin ollut vähäistä ajan puutteen vuoksi, mutta nollille se ei ole jäänyt. Myös rally-tokosta ollaan innostuttu ja testattu jopa ratatreeniä kerran! Etsinnässä onkin möllikisoja, joihin ennen syksyä voitaisiin mennä tunaroimaan, sillä ajattelin syksyn tullessa sopivien kisojen osuessa kohdalle aloittaa kisaamisen! Mammalomalaisellahan on sitten aikaa ;) (Juu niin vissiin...)

Banjo koirahierontakurssilla!

Tämä postaus onkin poikkeuksellinen, sillä saimme vierailevan kirjoittajan! Ystäväni Silja kun lainasi Banjoa itselleen koirahierontakurssille ja suostui myös tekemään asiasta postauksen meidän kaikkien iloksi :) Tästä lähtien siis teksti ja kuvat © Silja!

”Mitä hittoa? Miksi me tultiin tänne, missä Liisa on? Miksi koko ajan ”maahan”, miksei jotain muuta jo? Mitä sä oikein hiplaat siinä? Hei, se on mun lapaluu, mitä sä sitä oikein tunnustelet?” 

Banjolla oli tänään tosi erikoinen päivä, kun se pääsi lainakoirakseni koirahierontakurssille! Oma koirani Käpy, joka tässäkin blogissa silloin tällöin vierailee, oli alkuviikosta vähän yskässä ja varmuuden vuoksi piti jättää kotiin ostamaltani koirahierontakurssilta. Onneksi tajusin kysyä Liisalta, saanko Banjon sinne lainaan! Kurssilla oli luvassa kahden tunnin hieronta osio, jossa opittua pääsi kokeilemaan käytännössä, joten oli hyvä olla harjoituskoira mukana. Lupasin olla Liisan blogissa vierailevana kirjoittajana ja kertoa miten Banjolla sujui ja lisäksi vähän kertailla kurssin asioita ja ajatuksia joita siellä heräsi koiran lihashuollosta ja hieronnasta. Joten tässä sitä ollaan!

Aamu tosiaan startattiin hakemalla pahaa-aavistamaton Banjo autoni kyytiin ja ajelemalla Pitäjänmäkeen koirakoulu Heiluvan hännän tiloihin. Banjo taisi tunnistaa minut jo lasin läpi rappukäytävästä ja lähti hyvillä mielin matkaani. Se taisi tajuta vasta autossa ajomatkalla, että Liisa puuttuu. Perillä käytiin pienellä kävelyllä ennen kuin mentiin luentosaliin ja Banjo oman sermin taakse matkahäkkiin odottelemaan luennon ajaksi. Banjo oli kovin kiinnostuneen oloinen, mihin ollaan tultu, mutta suurimman huomion tuntuivat saavan namit treenitaskussani, joiden voimin lenkki ja siirtyminen vieraiden koirien seuraan luentosaliin sujui oikein mallikkaasti! Häkissään Banjo odotteli oikein hienosti ja hiljaa koko luennon ajan, hyvä Banjo!

Luennolla käsiteltiin yleisesti niin tavallisen kotikoiran, kuin erilaisten harrastuskoirien lihashuoltoa, liikuntaa, liikunnan laatua, ruokintaa, erilaisten jännitystilojen syntyä, ja lopulta sitä, miten niitä jännityksiä lähdetään purkamaan ja ennaltaehkäisemään. Liikunnasta jäi itsellä mieleen, miten monipuolista sen liikunnan pitäisikään olla! Luennoitsija kertoi törmänneensä usein ajatukseen, että kunhan koira saa juosta paljon vapaana niin se on hyvä ja muuta ei tarvita. Kuitenkin koiran kaikkia askellajeja pitäisi tulla päivän mittaan, joista ravia eniten. Vaikka vapaana metsässä juokseminen on mitä parhainta, ja ainakin hauskinta liikuntaa koiralle, niin se ei välttämättä aktivoi niin paljon syviä lihaksia kuin vaikkapa uiminen, tasapainoilu ja kehonhallintatehtävät, eikä välttämättä sovellu suurimmaksi liikunnan muodoksi, jos koko lenkki on pelkkää riehumista. Kokonaisuuden suhteen koiran syvät lihakset ovat tärkein lihasryhmä, sillä syvät lihakset pitävät koiran ryhdin ja liikeradat kunnossa. Jos syvät lihakset ovat liian heikot, pinnalliset lihakset alkavat tehdä niiden työtä, ja silloin liikeradat vääristyvät. Ja vääristyneet liikeradat aiheuttavat jännityksiä, jumeja ja jopa kulumia... Luennolla vinkattiin muuten tällainen upea video, German Kennel Clubin Dogs in motion, josta näkee hyvin, mitä eri askellajeissa tapahtuu pintaa syvemmällä! Kannattaa tutustua! 

Kun siitä monipuolisesta liikunnasta on sitten huolehdittu, pitää muistaa myös hyvä ja tarpeeksi pitkä palauttaminen. Palauttaminen ja lepopäivä eivät tarkoita täyttä lepoa, vaan esimerkiksi reipas ravilenkki on hyvä tehdä raskaamman liikunnan jälkeen, jotta saadaan aineenvaihdunta liikkeelle. Kyllähän me ihmisetkin tiedämme, että jos lihakset ovat kipeytyneet liikunnasta, pitäisi saada pientä avaavaa liikettä, eikä vain jäykistellä paikoillaan. 

Hyvästä liikunnasta ja palauttamisesta huolimatta jännitystiloja ja sitä kautta jumeja voi tulla kuitenkin kaikille koirille. Hyvä huomio luennolla oli, että jokin niinkin pieni asia, kuin joku pieni epämukavuus anturassa voi saada aikaan koiralle pahan jumin. Jos itsellä menee kivi kenkään, niin sekin muuttaa askellusta. Me saamme sen kiven pois, jos se vaivaa liikaa, mutta jos koiralla on esimerkiksi pieni halkeama anturassa eikä sitä huomata, voi koira alkaa pikkuhiljaa varoa tassuaan ja varata painoa enemmän muille tassuille, aiheuttaen näin toiselle puolelle enemmän jännitystä ja lopulta jumeja. Ontumista ei aina huomaa, ja vaikka koira ei ontuisikaan, se ei tarkoita etteikö sillä voisi olla jumeja. Muuten jännitystiloja aiheuttaa mm. stressi, kylmyys, kipu, rakenteelliset ongelmat, yli- / alistimuloiminen ja liian yksipuolinen liikunta.

Hieronta onkin hyvä aloittaa käymällä koira kauttaaltaan läpi ja etsien paikkoja, jotka voivat olla kipeitä. Jos sopii mainostaa, niin täältä löytyy erittäin pätevä e-luento liikkuvan koiran rutiinitarkastuksesta, josta olen kuullut paljon kehuja, ja joka on ollut tarkoitus katsoa: http://www.sumppu.info/tuote/liikkuvan-koiran-rutiinitarkastus/ 

Usein koiran jäsenten tunnustelu ja kevyt silittely saa koiran jo rauhoittumaan, joten tunnustelu sopii hyvin alkurentoutuksena. Toki hieronta kannattaa tehdä silloin kun koira on jo rauhallinen. Koiran voi opettaa menemään itse kyljelleen hierontaa varten, mutta asennon pitäisi pian muuttua luonnolliseksi ja rentoutuneeksi, ei ole tarkoitus hieroa ”kylkimakuuta suorittavaa koiraa” joka jännityksestä kankeana odottaa koska saa palkkionsa. Banjohan ei kurssilla ihan tajunnut mitä tässä haetaan ja lähinnä hapuili koko ajan namutaskun suuntaan. Suurimmaksi osaksi sain sen pysymään hyvin paikkamakuulla viltillä, joskaan asento ei ollut täysin rento. Aivan lopuksi viisi minuuttia ennen kuin kurssi loppui, Banjo heittäytyi kyljelleen eteeni että no okei, voin mä tässä olla ihan rentona, hiero nyt sitten. Eikä se nyt haitannut, tuollahan vasta harjoiteltiin. Mutta varmasti Banjokin oppisi olemaan kyljellään rentona, ja onhan se nyt vähän eri asia olla kotona illalla kuin keskellä päivää jossain ihme koirakoulussa. 

Hierontaotteista käytiin läpi sively, rullaus ja hankaus. Sively tehdään lihasta vasten ja lihasta pitkin, rullaus tehdään ikään kuin nahalle, siis nahkaa ”rullataan” sormien välissä, ja hankaus on taas sitä perinteisempää, hieman pyörivää hierovaa liikettä, joka tehdään lihaksen poikki. Se miten nämä otteet sitten tehdään koiralle, ja missä kohdissa, se pitää jokaisen opetella itse! Mutta ei se vaikeaa minusta ollut! Tuolla ei opeteltu mitään kovin syvien lihasten hieromista, vaan enemmänkin pintalihasten aineenvaihduntaa lisäävää hierontaa, joka on hyväksi ihan vain ennaltaehkäisevänä toimena urheilevalle koiralle. Oli kiva huomata että se ei ole mitään rakettitiedettä, eikä sitä tarvitse tehdä kovaa, ainakaan niin pienille koirille mitä Käpy ja Banjo ovat. 

Se pitää hieronnasta huomiota, ettei akuuteissa tilanteissa tule hieroa, siis jos koiralla on haava, verenvuotoa, murtuma, tulehdus, kuumetta, jne. Heti ruuan jälkeen ei ole hyvä hieroa, ja liikunnan jälkeen tulisi pitää pieni tauko ennen hierontaa, kovin raskasta liikuntaa pitäisi kuitenkin välttää hierontapäivänä. Heti hieronnan jälkeenkään ei saisi liikuttaa, vaan vasta jonkin ajan päästä. Tarpeilla kannattaa kuitenkin käyttää, koska hieronta saa aineenvaihdunnan liikkeelle.

Oikein oli mukava luento ja oli mielenkiintoista saada vähän erityyppinen koira harjoituskoiraksi, mitä omani on. Käpyhän on Banjoa paljon matalampi, mutta melkein tuplasti vantterampi. Käpyn raskas etupää saakin sen kehittämään jumeja lapojen suunnille ja jatkossa olisi tarkoitus itsekin ryhtyä hieromaan Käpyä, jotta päästäisiin ennaltaehkäisemään näitä jumeja paremmin. Banjolla ei ainakaan omissa näpeissä tuntunut mitään jumeja, joskin kaikkialta ei ihan päässyt kunnolla kokeilemaankaan, kun Banjo oli jo nousemassa ja lähdössä kuka ties minne. Kenties tulen Banjoakin hieromaan vielä toistamiseen, niin katsotaan, jos se malttaisi taas edes viimeiseksi viideksi minuutiksi rentoutua!

-Silja

Joulu Pohjanmaalla

Joulusta on jo ihan liikaa aikaa (siis siitä kirjoittamisen kannalta), mutta nyt vasta saan aikaiseksi viimeistellä tämän postauksen! Laiskuus kai iskenyt, vaikka kovasti sitä yritän vältellä.. Onneksi sentään agiliitelemässä ollaan jaksettu käydä ja vähän tokoilla ja rally-tokoilla kotosalla :) Alkuvuoden pakkaset kyllä söi meiltä muutamat aksatreenit, mutta nyt kelien puolesta näyttää taas paremmalta ja päästään nauttimaan vauhdin huumasta yhdessä säännöllisesti! Avain pitäis vielä hallille hommata, jotta omatoimitreenejäkin voisi pitää muuallakin kuin kotioloissa ja lenkeillä.

Mutta palataanpa siihen meidän jouluun! Suhasimme Volvolla 23.12. Anoppilaan, jossa yleensä yövymme näillä reissuillamme kotopuoleen. Varsinkin näin juhla-aikoina, sillä tuolla on enemmän majoitustilaa kuin minun vanhempieni luona. Onneksi väliä taloilla on vain noin 15 km, joten Jerin luokse pääsee vaikka päivittäin hoitamaan ikävää :) Joulunpyhät otimme rennosti syöden ja sukulaisilla kyläillen. Banjo sai nauttia varsinkin "tätiensä" jakamattomasta huomiosta ja lenkittäjiä riitti! 

Iloinen treenipoppoo! Jeri, Banjo, Elsa & Lukas

Välipäiville olinkin sitten ystäväni Tuiren kanssa varannut meille ja koiruuksille treeniaikaa Kannuksen Dogness-hallilta. Säädimme siis hieman agilityn kanssa, minä tehden molempien shetlantilaisten kanssa pieniä radanpätkiä kummankin omien kykyjen mukaan ja Tuire tehden Lukas-walesin kanssa pientä rataa ja Elsa-schapen kanssa esteisiin tutustellen. Lopuksi annoimme vielä koko porukan rallatella lämpimässä hallissa toisiinsa tutustuen ja leikkien. Oikein onnistunut ilta siis, toivottavasti päästäisiin taas samalla porukalla tuonne uudestaan! :)

Tässä vaiheessa Valtteri olikin jo napannut Volvon ja palannut työelämään pk-seudulle, mutta me Banjon kanssa nautimme olostamme vielä hetken vanhempieni luona. Päivät kuluivat lenkkeillen ja syöden, hyvää seuraa unohtamatta! Molemmat shetlantilaiset vaikuttivat oikein tyytyväisiltä lomaan ja uuden vuoden aattona kotimatkalla junassa minulla olikin väsynyt pieni matkakaveri :) Oli kyllä ihanaa olla pitempi aika Pohjanmaalla ja nähdä kaikkia ihania ihmisiä ♥ Toivottavasti seuraava reissu sinne tulisi pian!

Pahoittelut vähäisistä kuvista! Kamera oli kyllä reissulla mukana, mutta se vietti joulunsa rennosti repussa.. Onneksi puhelimella muistin edes tuon yhden kuvan ottaa, ettei aivan pelkäksi tekstiksi tämä mennyt :D

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Vuosi vaihtui ja arkeenkin on palattu töihin paluun merkeissä. Joulun aika meni meiltä rauhallisesti maaseudulla nauttien anopin ja äitini tarjoiluista sekä perheen ja ystävien seurasta. Näistä kuitenkin lisää myöhemmin, sillä nyt keskitymme viime vuoden alussa tekemiini tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen..

Banjo

- Kelvolliseksi koirakansalaiseksi kasvaminen
No, ihan  hyvin on sujunut. Koirien ohitukset tuottaa vielä ongelmia ja saa omistajan veren välillä kiehumaan, mutta treeniä treeniä..

- Oman seuran löytyminen ja sitä myötä agilityn sekä tokon treenamisen aloittaminen kunnolla
Done! Tai no seura löytyi ja agility aloitettiin. Toko vähän jäi, vaikka kesällä senkin parissa treenattiin :)

- Muutamia näyttelyitä
Peitsi vei nämä haaveet lopullisesti, mutta pentunäyttelyissä käytiin PEK4 tuloksella.

- Luustokuvat 
Käytiin ja loistavin tuloksin! Myös silmät ja sydän tutkittiin loppuvuodesta terveiksi :)

Jeri

- Pienoinen painon pudotus 
Onnistui!
- Terveenä pysyminen
Tämäkin tavoite saavutettiin, sillä isäni sanoin papparainen on ollut liiankin terve :')

- Pientä yhdessä tekemistä aina kun nähdään
Myös tässä onnistuttiin, vaikka liian harvoin nähdäänkin. Varsinkin joululomalla päästiin kunnolla nauttimaan yhdessä tekemisestä pitkästä aikaa ja ilo näkyi meistä molemmista <3


Itselleni tavoitteena oli ainakin kameran pölyttymisen vähentäminen, mikä onnistuikin hienosti kunnes koitti syksy ja sateet. Kamerakalustoa pitäisi kyllä päivittää, ei tuumaa enää riittää nykyinen runko tarpeisiini. Jospa sen saisi hoidettua alta tänä vuonna ja innostus kuvaamiseen palaisi taas auringon saapumisen myötä :D


Muuten tälle vuodelle en asettele tavoitteita, muuta kuin että terveenä pysyttäisiin ja nautittaisiin harrastuksista. Mätsäreissä voitaisiin ainakin Banjon kanssa pyörähtää aktiivisemmin ja ehkä se harrastus-H olisi hyvä myös hankkia virallisista. Mutta katsotaan mitä vuosi tuo meille tullessaan!

Kun ei vain jaksa..

Niin. Bloggaaminen on tuntunut tässä viime aikoina vaikealta, joten en ole sitten itseäni pakottanut tänne blogin pariin. Loma on tehnyt hyvää ja nyt olisi halua kirjoitella vaikka ja mitä, kunhan vain keksisi mitä! :D Hyvää meille kuitenkin kuuluu ja nyt, kun olen itsekin joululomalla, yritän parhaani mukaan aktivoitua niin täällä kuin valokuvauksessakin. LUPAAN! Nyt vain kerron, että hengissä ollaan ja hyvin voidaan. Joulu ollaan maalla ja sielläkin on luvassa koiramaista toimintaa, joten pysykää kuulolla ;) Nyt jatkan syntymäpäivästäni nauttimista ja rojahdan sohvalle suklaan kera!