19. huhtikuuta 2016

Vieraanvaraisuus on hyve

Kun muuttokuormamme saavutti Helsingin noin viitisen vuotta sitten, tuli meille melko pian selväksi se, että kotiimme majoittuu vieraita melko usein. Kyllähän se on ystäville ja sukulaisille näppärää, kun esimerkiksi suosikkibändin keikalle tänne päin tultaessa majoitukseen ei tarvitse tuhlata rahaa kuin ehkä suklaalevyn verran (jos haluaa olla kohtelias vieras ;) )! Nyt kun asumme naurettavan hyvien kulkuyhteyksien päässä lentokentästä, myös lentokenttähotellipalvelut ovat lisääntyneet majatalossamme :D Erityisen huvittavaa on, että usein nämä kaikki majoitukset ajoittuvat lyhyelle aikavälille, kuten nyt kun lähes kaksi viikkoa putkeen vierashuoneen sohvalla on joku majoittunut! En kuitenkaan valita, sillä on ihana nähdä ystäviä ja sukulaisia :)

Äiti ja lapset (Aiko, Banjo, Isla & Riima)
Aiko, Riima & Banjo

No, koiramaisempiin aiheisiin päästäänkin sillä, että viimeisimmät majoittujamme olivat Banjon ihastuttava kasvattaja Inka sekä Banjon emä Isla sekä Riima-sisko! Valtteri ei ihan innostunut asuntomme koiramäärän kolminkertaistumisesta, mutta mitä pienistä :D Inka oli järjestänyt meille vierailulleen ohjelmaa ilmoittamalla sekä Islan että Riiman kisaamaan agilityn merkeissä. Niimpä viikonloppu vierähti varsin mukavasti agiliidon parissa, sillä perjantaina aloitimme meidän ohjatuilla treeneillä! Banjo olikin treeneissä varsin pätevänä ja hyvin kuulolla. Väsymystäkin näkyi ainakin vauhdissa, mutta se oli odotettavissa sillä sen verran kovilla pieni koiramies oli äitinsä ja siskonsa lujien luonteiden kanssa koko vierailun ajan.. :D

Lauantaina Isla kisasi kolmen startin verran eikä se pöllömmin mennyt, sillä nollatulos saatiin ja vielä sertin kera! Riima aloitti kisauransa sunnuntaina kahdella startilla. Ensimmäisessä neito oli selvästi hämmentynyt, mutta toinen sujui jo hienosti nollan ja LUVAn arvoisesti! Niin hienoja koiria molemmat ja en melkein malta odottaa, että Banjon kanssa päästään joskus kisaamaan! Tosin voin kuvitella kuinka pihalla ja paniikissa olen ensimmäisissä kisoissamme, melkoinen jännittäjä kun olen :D Inka onneksi lupasi tulla sitten mukaan ja läpsiä tarvittaessa vaikka poskille, että pystyn suoriutumaan radoista! (Kasvattajan tuki ♥)

Ihana Isla ja sertinsä! 


Agilitystä puheen ollen, meikäläisen pitäisi jo tajuta hieman hidastaa vauhtiaan treeneissä, jos aion pitää tämän vauvan sisälläni edes hieman lähemmäksi laskettua aikaa.. Mutta kun se on niin kivaa, etten millään malttaisi! Omatoimitreenitkin houkuttelisi, mutta yritän malttaa. Ehkä jos saisi jonkun kaverin joskus hallille.. Vapaaehtoisia? Mätsäreitä ollaan myös katsasteltu sillä silmällä, että voitaisiin käydä treenailemassa kehäkäytöstä siihen kuntoon, että tuon hammaspuolen kehtaisi viedä sinne H:n haku reissulle joskus. Lähinäyttelyitä siis pidetään silmällä, josko sopiva tuomari osuisi kohdalle ja uskaltautuisimme kehään pyörähtämään.. Nyt kuitenkin nautitaan agiliitelystä ja keväästä täysin rinnon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti