Perjantaina havahduin aikaisin aamulla puhelimen murinaan, mutta nukahdin kuitenkin heti uudestaan. Herätyksen aikaan selvisi, että pieniä mutkia matkaansa saaneina Inka ja Riima ne vain siellä ilmoittelivat saapuvansa aikomaansa hieman myöhemmin tänne eteläiseen Suomeen. Mutta lopulta kaksikko pääsi perille ja riemulla Banjo kasvattajan sekä siskonsa otti vastaan!
Olin Inkalle jo ennemmin ilmaissut pelkoani Banjon hampaiden outouden vuoksi, joten otimme ne syyniin heti kättelyssä. Katselun, kuvaamisen ja konsultoinnin (kolme kovaa koota heh) tulimme siihen valitettavaan toteamukseen, että kyllä sieltä peitsihammas on nyt kehittymässä. Purukalusto tulee siis pääsemään eläinlääkärin tarkkaan syyniin ja toinen yläkulmuri tullaan poistamaan. Harmittaa, mutta eihän näille mitään voi. Banjoa tämä hammasvamma ei kuitenkaan mitenkään haittaa eikä se tule vaikuttamaan sen käyttöön harrastuksissa, joihin siitä kaveria halusinkin. Mainio koira mitä mahtavimmista vanhemmista, kuten muiden Islanderien omistajien kanssa totesimme pohdintojemme päätteeksi. Parempaa en olisi voinut toivoa ja suuret kiitokset tästä ihanuudesta Inkalle! Eiliset kiittelyt päättyivät meidän molempien kyyneliin, joten jätän asian nyt tähän (kyyneliä nieleskellen) :D
Lauantaina sitten pyörähdimme Lahdessa näyttämässä 5/6 Islanderista Elena Ruskovaaralle ja jokainen pentu käyttäytyi kyllä mallikkaasti! Banjo aluksi hieman ihmetteli, mihin hänet ollaan oikein tuotu, mutta jos paikalla on mahtavaa seuraa sekä ruokaa vaikka muille jakaa, viihtyy meidän pieni possu takuulla! Häkissä olo sujui hienosti ja rennosti omaa vuoroa odotellen. Välillä piti hieman puhista häkin ohi kulkeville koiruuksille sekä muistutella siskoja siitä, kenen häkkissä sitä oikein vuoroa odoteltiin :D Hassu pieni mies! Mutta ylpeä olen kyllä Banjon käytöksestä niin odotteluissa kuin kehässäkin. Erityisen iloinen olin myös siitä, että Ruskovaara totesi pentuni käytöksen mukavaksi, mitä se onkin! :)
Arvostelutilanteessa vinoa alakulmuria ihmeteltiin, mutta peitsihampaasta ei kommenttia tullut. Liikkeet sujui hienosti minun aivopieruistani huolimatta (miksi pitää aina jännittää niin, ettei aivot kunnolla toimi??!) ja seisominen sujui vallan mainiosti! Liikkeessä häntä nökötti korkealla, mutta muuten B liikkui mukavasti ilman suurempia loikkia. Tuloksena lopulta PEK4, eikä me välitetä siitä, että kilpakumppaneita meillä oli tasan se kolme ;)
"Solakka, reipas ja jäntevä. Kepeä raajaluusto. Tarpeeksi kulmauksia. Purenta ei valmis, yksi kulmahammas hakeutuu eteenpäin. Kuono saa vahvistua. Hyvin asettuneet korvat. Liikkuessa korkea häntä. Huolimaton etuliike, liikkeeseen saa tulla lisää ulottuvuutta. Nyt niukassa karvassa. Mukava käytös." PEK4 - rodunomainen lähestyttäessä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti