Kun tekniikka tökkii..

Otsikosta selvinnee syyni sille, miksi kuulumisia ei tänne blogin puolelle ole kuulunut. Blogger kun päätti melkein kuukausi sitten, että ei päästä minua kirjautumaan sisälle ilman yli puolen tunnin odottelua ja tökkii muutenkin. Se jumitti, heitti ulos kesken kaiken ja oli muutenkin vammainen. Nyt yhteiselomme alkaa taas jo sujua, pieni pelko kuitenkin jyskyttää takaraivossa tätä kirjoittaessa..

Mutta mitä meille sitten kuuluu? Ollaan tavattu koirakamuja, niin uusia kuin vanhojakin. Pisimmältä meitä käytiin moikkaamassa Tampereelta asti, kun Jenny ja Vilkku piipahtivat kurkkaamassa Helsingin meininkiä! Postauksen kuvat taas ovat retkeltämme Sipoonkorpeen (miten niin me ei käydä ikinä missään muualla kuin siellä? :D ), jossa mukana olivat Silja ja Käpy sekä ihana Runo, joka tuolloin oli Siljalla kyläilemässä. Agilitytreeneistä ollaan myös nautittu kympillä! Banjolla oli aluksi hieman vaikeuksia keskittyä hommiin, kun ulottuvilla oli niin paljon mielenkiintoisia kavereita, jotka vetivät magneetin lailla pientä sinikettua luokseen. Mutta nykyään herra jaksaa jo keskittyä paremmin tekemiseen ja tekee omistajansa joka kerta hyvin ylpeäksi :) Voisin tästä tehdä vaikka oman postauksensa, että mitä kaikkea oikein me ollaan jo tehty!

Nyt kaikelle tekemiselle ja koirakamujen näkemiselle on ollut pientä taukoa, sillä Banjo on "sairaslomalla". Ei mitään vakavaa, mutta iljettäväää ja ärsyttävää, sillä viikko sitten käytiin eläinlääkärillä hakemassa lääkkeet nenäpunkkeihin.. HYI! Onneksi oireet alkavat jo takanapäin ja päästään taas tapaamaan kamuja ja niihin treeneihin myös! (Tosin seuraavat treenit joihin me päästään minun menojeni takia, ovat varmaan joulukuussa..) Viime viikolla kävinkin agilitytreeneissä koiratta, se oli outoa mutta hyödyllistä, kun suurin osa ajasta oltiin tällä kertaa ohjaajien kesken ilman koiria.

Mutta hyvin siis menee ja kiirettä pitää. Yritän nyt oikeasti aktivoitua täällä, kun kerran tekniikkakin näyttää pelittävän!

Pelottava perjantai

Viikot ennen viime perjantaita yritin kehittää itselleni tekemistä oikein olan takaa, että panikoimiseen ei jäisi hirmuisesti aikaa. Tapasimme uusia tuttavuuksia, kun viimeinkin saimme sovittua Josefinan ja Darwinin kanssa treffit, joista nautimme Banjon kanssa molemmat (kuvia löytyy täältä!), sekä tapasimme ystävääni Annia sekä hoitokoiraansa irlanninsetteri Pandaa, joka suuresta koostaan huolimatta oli oikein mukavaa seuraa Banjolle :) Teimme myös pikareissun sukuloimaan Pohjanmaalle sekä kävimme mustikoita poimimassa Banjon kanssa, kun Silja ja Käpy pyysivät seuraksi.

1-vuotias! Kuva © Inka

Tuo pelätty perjantai kuitenkin saapui ja aloitimme sen pakkautumalla Banjon sekä sisarustensa Fitzin ja Aikon kera omistajineen autoon ja kääntämällä volvon kokan kohti Joensuuta. Perille pääsimme hiukan arvioidusta aikataulustamme myöhässä kiitos tietöiden, edessä matelevien karavaanareiden, joiden ohittaminen oli mahdotonta muun liikenteen takia sekä puhelimeni, joka päätti viime metreillä saanneensa navigoinnista tarpeekseen ja sammuttaa itsensä, vaikka akkua oli jäljellä.. Löysimme onneksi klinikalle, jossa Isla oli jo tainnutettuna ja kuvauksiin valmiina.

Banjo oli kuvausvuorossa neljäntenä. Kun nuoriherra oli tainnutettu, tsekattiin ensin polvet, jotka olivat priimaa eli 0/0! Sitten kuvaukseen, jonka aikana ehdin kiertää tutkimushuoneen varmaan 100 kertaa ympäri ja panikoida Inkalle :D Lopulta pääsimme kuvia katsomaan ja kuvaavana lääkärinä ollut Martina Cittova-Kontu ei niissä nähnyt mitään huonoa! Tulokset lonkkien ja kyynärien osalta saatiinkin jo Kennelliitosta takaisin, tuloksena A/A ja 0/0! Selän lausuntoa sieltä suunnalta vielä odottelemme, mutta agilityharrastamisen aloittamiselle ei ole mitään estettä, huraa! Banjolta kuvattiin myös kintereet, joissa ura näkyi hienosti :) Hienot tulokset olivat muillakin pennuilla, koko pentueella lonkat A/A ja kyynärät sekä polvet 0/0! Näitä kelpasikin juhlistaa illalla osan porukasta kanssa grillaamalla :) Lahjoimme myös kasvattajaamme hienolla lahjalla, josta kuvan näette tämän blogista! Kaikki pentuset saivat myös kasvattajalta lahjaksi uudet hienot pannat! Niistäkin kuva löytyy Inkan blogista ja voitte arvata, mikä niistä päätyi Banjon kaulaan ;) Tässä vielä alla kuvat Banjon luustosta!

Peitsihampaan poisto

Viikko sitten oli vuorossa Banjon peitsihampaan poisto. Olin panikoinut tavalliseen tapaani tätä jo etukäteen, joten kenties tästä syystä olin kyseisen päivän aamuna melko rauhallinen. Saavuimme Animagi Apexiin, jossa operaatio suoritettin, puoli yhdeksän aikoihin aamulla. Lääkärin tutkiessa Banjon purentaa jännitin tuomiota. Hänen ehdotuksensa olivat samat kuin muutama viikko sitten eli oikomishoito tai poisto. Oikomista en edes halunnut ajatella, joten pääsyimme peitsihampaan poistoon. Peitsen virheelliseen asentoon vääntämän alakulmurin kanssa päädyimme siihen, että odotamme reagoiko se mitenkään peitsen poistoon. Lääkärin mukaan mahdollisuudet sen suoristumiseen ovat 50/50, joten saa nähdä miten käy. Mielelläni en lähtisi sitä poistamaan, sillä hampaan juuri on kuitenkin niin suuri osa noinkin kapeasta leuasta kuin Banjolla on eikä hammas näytä pojua haittaavan. Tällä samalla kertaa näytimme lääkärille myös pari päivää sitten Banjon ohimolle ilmestynyttä pattia, joka oli herraa häirinnyt sen verran, että tämä oli sen verestäväksi raapinut kielloista ja hoitoyrityksistämme huolimatta. Lääkäri lupasi näyttää sen ihotauteihin erikoistuneelle lääkärille. Näillä puheilla pieni karvalapsemme sitten jäi klinikan henkilökunnan huomaan ja eipä tuo vaikuttanut asiasta juuri välittävän, sen verran iloisesti häntä vispasi, kun lääkärin kanssa kulkivat käytävää vastakkaiseen suuntaan meidän kanssamme. Matkalla Banjo näytti myös tavalliseen tapaansa moikkaavan jokaisen hoitajan, joka vastaan tuli :')

Peitsihammas

"Monsterihammas" :D

Kotona oli outoa ja hiljaista ilman sheltinretkua. Puolen päivän aikaan sain sitten soiton, että hammas oli poistettu onnistuneesti eikä mitään ongelmia ollut ilmennyt. Koko purukalusto oli myös käyty läpi ja oli kuulemma hyvässä kunnossa. Ihotautilääkäri oli myös katsonut ohimon pattia ja todennut sen nuorille koirille yleiseksi hyvänlaatuiseksi kasvaimeksi, histiosytoomaksi. Noilla on kuulemma tapana poistua itsestään, mutta kun Banjoa patti oli häirinnyt sen verran, että herra oli sen verille raapinut, päädyimme yhdessä siihen, että lääkäri poistaa sen. Näin päästiin tuostakin vaivasta kerta heitolla eroon, mutta tikit ohimolla taas tiesivät sitä, että koirastamme tulee satelliittipää haavan paranemisen ajaksi.

Kolmen aikaan iltapäivällä haimme sitten tokkuraisen, satelliitilla päivitetyn koiramme kotiin :D Hoito-ohjeiden ja lääkkepussin kanssa saavuimme kotiin, jossa ilta sujui potilaalta lähinnä nuokkuen ja kainaloon pyrkien, kunhan vain jalat alkoivat kantaa. Ruoka herralle piti turvottaa viikon ajan ja jo tuolloin illalla se suostui sitä jonkin verran maistelemaan. Suun haavaa tulee huuhdella siihen saadulla liuoksella päivittäin 2 kertaa, aamulla ja illalla. Kipulääkettä meidän ei onneksi ole tarvinut antaa kertaakaan, sillä jo seuraavana päivänä leikkauksesta Banjo olisi ollut valmiina riehumaan tavalliseen tapaansa :D Vaikein osia tässä on ollut se, että tuon keppi- ja luuhullun tulee olla erossa kaikesta kovasta pureskeltavasta kahden viikon ajan, joten lenkit ovat välillä olleet yhtä tuskaa. Onneksi tuo on sisäistänyt jo jätä-käskyn melko hyvin ja varsinkin tämän viikon aikana se on alkanut toimia erittäin mallikkaasti! Tänään kyllä huomasin, että lenkillä Banjo odotti palkintoa siitä, että hän ohitti kepit hienosti kontaktissa.. :D Sisätiloissa ollaan välillä myös tuskastuttu, kun luut on piilotettuina kaappiin. Onneks pehmolelut sentään saatiin pitää esillä ja ne ovatkin saaneet kovaa kyytiä! Herra Ikearotta on menettänyt jo 3/4 pikkujalkaansa. Eilen uskalsin jo antaa vinkuja sisältävän kettupehmon ja voi sitä riemua! Kummipoikamme 2v. oli meillä myös hoidossa ja vauhtikaksikko saikin hurjat leikit aikaiseksi, että odotin milloin jompi kumpi loukkaa itsensä! Vahingoilta onneksi vältyttiin (tällä kertaa..) ja loppu päivän lattialla rötkötti väsynyt pieni koira kettu kainalossaan :)

"Patin" haava päivä leikkauksen jälkeen

"Patin" haava viikko leikkauksesta

Suu päivä leikkauksen jälkeen

Suu viikko leikkauksesta (tikeissä hieman ruokaa kiinni..)

Paraneminen on siis lähtenyt hyvin käyntiin ja haavat näyttää molemmat hyviltä! Kauluria on tarvinut pitää päässä vain öisin ja yksinolojen ajan, eikä se kyllä pahemmin näytä haittaavan Banjoa. Vähän vain ärsyttää, kun kolahtelee tuoleihin ja vaikeuttaa leluilla leikkimistä :D "Monsterihammasta" eli sitä vammailevaa alakulmuria on myös painettu ohjeiden mukaan, sen verran mitä Banjo antaa. Sen suoristumisesta en osaa vielä oikein mitään sanoa, katsellaan kuinka käy.. Pahoittelen hieman huonoja kuvia haavoista sekä hampaista ennen leikkausta, ovat puhelimella otettuja niin siksi laatu ei silmiä hivele.

Koska jotain kuitenkin kiinnostaa, hintaa hammasoperaatiolle tuli 335,58 € ja histiosytooman poisto toi hintaan lisää hieman alle 100 €. Tyyristähän tuo oli, mutta olimme varautuneet pahempaan nettikeskustelujen perusteella! Nyt asia on kuitenkin hoidettu ja muutaman viikon päästä on luvassa kontrolli, jossa alakulmurin tilannetta katsotaan uusiksi. Sitä ennen tiedossa on kuitenkin minun ja Banjon yhteinen kesälomareissu akselilla Helsinki-Joensuu-Oulu-Joensuu-Helsinki! Lähdemme siis yhdessä Inkan kanssa kohti Agilityn SM-kisoja! Reissua odotan innolla, varsinkin kun pääsen näkemään Banjon isän Lukan ensimmäistä kertaa! :)

Jos jokin jäi mietityttämään teitä koskien Banjon hammasoperaatiota, niin kysyä saa toki lisää ja vastaan parhaan kykyni mukaan!

Kirsikankukkia

Eilen nautittiin Roihuvuoren Kirsikkapuistossa kauniista vaaleanpunaisista kukkasista. Banjo jaksoi hienosti poseerata minun ja Vilman kameroille, vaikka ympärillä sattui ja tapahtui. Pätevä poju! Tänään onkin sitten möllötetty sisällä ja ravattu kakkarallia, sillä tuo maita ja mantuja kiertänyt mahatauti saapui meillekin. Aamu alkoi kivasti, kun koira oksensi päiväpeitolle ja niimpä jouduttiin perumaan kaikki tämän ja tulevien päivien koiramaiset menot. Kurjaa, mutta nyt tärkeintä on saada pieni sinikettu kuntoon ♥

Mutta tässä kuvia ja lisää löytyy täältä, jos jotain kiinnostaa :) Yhteiskuvamme on Vilman ottamia, vaikka leima muuta väittääkin.

Jopa koirani häpeää minua.. :D

Hengissä ollaan!

Oho, kylläpäs taas on ollut hiljaista meidän osalta blogimaailmassa! Pahoitteluni suuret siitä! Kovin tuntuu vain kiire olemaan, vaikka koulua ei enää ole eikä sen opinnäytetyönkään kanssa tarvitse enää pähkäillä. Nyt jännitetään vain, että valmistunko keväällä vai syksyllä :D

Koirakavereitakaan ei oikein olla ehditty nähdä. Viimeisenä opparintekopäivänä M toi Aapon mukanaan, joten pojat saivat leikkiä ja tutustua toisiinsa. Hyvin meni ja Banjokin osasi hienosti ottaa pienemmän leikkikaverin huomioon :) Muuten ollaankin nyt sitten otettu rauhallisemmin, sillä Banjolla on meneillään antibioottikuuri + silmätipat silmätulehdukseen sekä ylähengitystietulehdukseen. Molemmat kuulemma pennuilla yleisiä, kun tuolla maassa möyrivät ja kaikkea tutkivat. Oireilu ainakin vähentynyt molempien osalta, joten eiköhän siellä nenässäkin tulehdus ollut eikä vierasesine, joka oli lääkärin toinen arvaus oireiluun. Eiköhän me siis ihan kohta olla aktiivisena menossa paikasta toiseen! :)

Peitsihammastakin näytettiin tohtorille, joka antoi tuomiokseen poiston sekä ylä- että alakulmurille, jonka peitsi on siis vääntänyt vinoon ja se työntyy ulos suusta. Aika varattiin (1.6), mutta vielä mietityttää tuo alakulmurin poisto, kun sen juuri on niin iso osa koiran leukaa, varsinkin noin kapealeukaisen koiran kuin sheltti on.. Ehkä menen sitä näyttämään vielä toiselle lääkärille tai sitten poistetaan ensin vain yläkulmuri. Kenties tuolloin 1.6. olen lääkärin kanssa lisää keskusteltuani viisaampi, ainakin toivottavasti. Huolestuttaa.

Kesällä luvassa siis ainakin hammasoperaatio sekä toivottavasti myös paljon kaikkea kivaa!

Hammasvamma ja pentunäyttely

Perjantaina havahduin aikaisin aamulla puhelimen murinaan, mutta nukahdin kuitenkin heti uudestaan. Herätyksen aikaan selvisi, että pieniä mutkia matkaansa saaneina Inka ja Riima ne vain siellä ilmoittelivat saapuvansa aikomaansa hieman myöhemmin tänne eteläiseen Suomeen. Mutta lopulta kaksikko pääsi perille ja riemulla Banjo kasvattajan sekä siskonsa otti vastaan!

Olin Inkalle jo ennemmin ilmaissut pelkoani Banjon hampaiden outouden vuoksi, joten otimme ne syyniin heti kättelyssä. Katselun, kuvaamisen ja konsultoinnin (kolme kovaa koota heh) tulimme siihen valitettavaan toteamukseen, että kyllä sieltä peitsihammas on nyt kehittymässä. Purukalusto tulee siis pääsemään eläinlääkärin tarkkaan syyniin ja toinen yläkulmuri tullaan poistamaan. Harmittaa, mutta eihän näille mitään voi. Banjoa tämä hammasvamma ei kuitenkaan mitenkään haittaa eikä se tule vaikuttamaan sen käyttöön harrastuksissa, joihin siitä kaveria halusinkin. Mainio koira mitä mahtavimmista vanhemmista, kuten muiden Islanderien omistajien kanssa totesimme pohdintojemme päätteeksi. Parempaa en olisi voinut toivoa ja suuret kiitokset tästä ihanuudesta Inkalle! Eiliset kiittelyt päättyivät meidän molempien kyyneliin, joten jätän asian nyt tähän (kyyneliä nieleskellen) :D

Lauantaina sitten pyörähdimme Lahdessa näyttämässä 5/6 Islanderista Elena Ruskovaaralle ja jokainen pentu käyttäytyi kyllä mallikkaasti! Banjo aluksi hieman ihmetteli, mihin hänet ollaan oikein tuotu, mutta jos paikalla on mahtavaa seuraa sekä ruokaa vaikka muille jakaa, viihtyy meidän pieni possu takuulla! Häkissä olo sujui hienosti ja rennosti omaa vuoroa odotellen. Välillä piti hieman puhista häkin ohi kulkeville koiruuksille sekä muistutella siskoja siitä, kenen häkkissä sitä oikein vuoroa odoteltiin :D Hassu pieni mies! Mutta ylpeä olen kyllä Banjon käytöksestä niin odotteluissa kuin kehässäkin. Erityisen iloinen olin myös siitä, että Ruskovaara totesi pentuni käytöksen mukavaksi, mitä se onkin! :)

Arvostelutilanteessa vinoa alakulmuria ihmeteltiin, mutta peitsihampaasta ei kommenttia tullut. Liikkeet sujui hienosti minun aivopieruistani huolimatta (miksi pitää aina jännittää niin, ettei aivot kunnolla toimi??!) ja seisominen sujui vallan mainiosti! Liikkeessä häntä nökötti korkealla, mutta muuten B liikkui mukavasti ilman suurempia loikkia. Tuloksena lopulta PEK4, eikä me välitetä siitä, että kilpakumppaneita meillä oli tasan se kolme ;)

"Solakka, reipas ja jäntevä. Kepeä raajaluusto. Tarpeeksi kulmauksia. Purenta ei valmis, yksi kulmahammas hakeutuu eteenpäin. Kuono saa vahvistua. Hyvin asettuneet korvat. Liikkuessa korkea häntä. Huolimaton etuliike, liikkeeseen saa tulla lisää ulottuvuutta. Nyt niukassa karvassa. Mukava käytös." PEK4 - rodunomainen lähestyttäessä