Vieraanvaraisuus on hyve

Kun muuttokuormamme saavutti Helsingin noin viitisen vuotta sitten, tuli meille melko pian selväksi se, että kotiimme majoittuu vieraita melko usein. Kyllähän se on ystäville ja sukulaisille näppärää, kun esimerkiksi suosikkibändin keikalle tänne päin tultaessa majoitukseen ei tarvitse tuhlata rahaa kuin ehkä suklaalevyn verran (jos haluaa olla kohtelias vieras ;) )! Nyt kun asumme naurettavan hyvien kulkuyhteyksien päässä lentokentästä, myös lentokenttähotellipalvelut ovat lisääntyneet majatalossamme :D Erityisen huvittavaa on, että usein nämä kaikki majoitukset ajoittuvat lyhyelle aikavälille, kuten nyt kun lähes kaksi viikkoa putkeen vierashuoneen sohvalla on joku majoittunut! En kuitenkaan valita, sillä on ihana nähdä ystäviä ja sukulaisia :)

Äiti ja lapset (Aiko, Banjo, Isla & Riima)

Aiko, Riima & Banjo

No, koiramaisempiin aiheisiin päästäänkin sillä, että viimeisimmät majoittujamme olivat Banjon ihastuttava kasvattaja Inka sekä Banjon emä Isla sekä Riima-sisko! Valtteri ei ihan innostunut asuntomme koiramäärän kolminkertaistumisesta, mutta mitä pienistä :D Inka oli järjestänyt meille vierailulleen ohjelmaa ilmoittamalla sekä Islan että Riiman kisaamaan agilityn merkeissä. Niimpä viikonloppu vierähti varsin mukavasti agiliidon parissa, sillä perjantaina aloitimme meidän ohjatuilla treeneillä! Banjo olikin treeneissä varsin pätevänä ja hyvin kuulolla. Väsymystäkin näkyi ainakin vauhdissa, mutta se oli odotettavissa sillä sen verran kovilla pieni koiramies oli äitinsä ja siskonsa lujien luonteiden kanssa koko vierailun ajan.. :D

Lauantaina Isla kisasi kolmen startin verran eikä se pöllömmin mennyt, sillä nollatulos saatiin ja vielä sertin kera! Riima aloitti kisauransa sunnuntaina kahdella startilla. Ensimmäisessä neito oli selvästi hämmentynyt, mutta toinen sujui jo hienosti nollan ja LUVAn arvoisesti! Niin hienoja koiria molemmat ja en melkein malta odottaa, että Banjon kanssa päästään joskus kisaamaan! Tosin voin kuvitella kuinka pihalla ja paniikissa olen ensimmäisissä kisoissamme, melkoinen jännittäjä kun olen :D Inka onneksi lupasi tulla sitten mukaan ja läpsiä tarvittaessa vaikka poskille, että pystyn suoriutumaan radoista! (Kasvattajan tuki ♥)

Ihana Isla ja sertinsä! ♥

Agilitystä puheen ollen, meikäläisen pitäisi jo tajuta hieman hidastaa vauhtiaan treeneissä, jos aion pitää tämän vauvan sisälläni edes hieman lähemmäksi laskettua aikaa.. Mutta kun se on niin kivaa, etten millään malttaisi! Omatoimitreenitkin houkuttelisi, mutta yritän malttaa. Ehkä jos saisi jonkun kaverin joskus hallille.. Vapaaehtoisia? Mätsäreitä ollaan myös katsasteltu sillä silmällä, että voitaisiin käydä treenailemassa kehäkäytöstä siihen kuntoon, että tuon hammaspuolen kehtaisi viedä sinne H:n haku reissulle joskus. Lähinäyttelyitä siis pidetään silmällä, josko sopiva tuomari osuisi kohdalle ja uskaltautuisimme kehään pyörähtämään.. Nyt kuitenkin nautitaan agiliitelystä ja keväästä täysin rinnon!

Sunday, fun day

Jo etukäteen "pahoittelut" älyttömästä kuvasaasteesta! Liikaa hienoja kuvia! 

Viikko sitten sunnuntaina (4.10.) treffasimme pitkästä aikaa etelän Islanderien porukalla. Mukana olivat siis meidän lisäksi Riitta, Fitz, Boris ja Jasu sekä Anna, Aiko ja Luna. Treffasimme tuttuun tapaan Leppävaarassa. Ilma oli mitä ihanin, aurinko paistoi eikä ollut kylmäkään. Ja koirat kyllä nautti! Shelttiporukka juoksi minkä kintuistaan pääsi ja Jasu-pappa nuuskutteli onnellisena jäniksenpapanoiden perässä :D Jasu on kyllä älyttömän suloinen koiravanhus, kuuro ja näkökin alkaa kadota, mutta niin lempeä ja halittava ♥ Olisin voinut jatkaa papan kuvailua vaikka koko loppupäivän, sen verran hyvin tuo istui syksyiseen maisemaan ruskeine turkkeineen :)

Eilen taas nautimme sunnuntaista ja hyvästä ilmasta treffaamalla Siljaa ja Käpyä Sipoonkorvessa. Banjo nykyään innostuu jo silloin, kun pakkaan reppuun kamoja, joita nuilla reissuilla usein tarvitsemme. Mutta viimeistään Siljan auton näkeminen pihallamme saa sen sekoamaan! Autossa molemmat koirat sitten piippaavat innosta melkein koko matkan ja voi sitä riemua kun viimein pääsemme perille ja molemmat pääsevät vapaaksi! Oli kyllä taas ihana päivä, toivottavasti keskiviikolle suunnittelemamme lenkki onnistuu myös ja saan lomapäivän :)

Harrastuskuulumisia voitaisiin myös päivitellä, sillä perjantaina aloitamme HAU:n järjestämän agilityn alkeiskurssin! Tarkoitus on sitten myös jatkaa agiliitelyä HAU:lla tulevaisuudessa :) Olen kyllä niin  intona tästä, etten malta edes perjantaita odottaa! On kyllä aikamoinen ihme, että kurssille edes pääsimme, sen verran teineilyä oli testeissä Banjolla havaittavissa, ei siitä sen enempää.. Mutta ehkä meissä todellakin on potenttiaalia lajin suhteen tai ainakin Banjossa!

21.3.

Viime lauantaina tavattiin taas Anna sekä shetlantilaisia ja tällä kertaa mukaan pääsivät myös Riitta ja Fitz. Viime kerrasta olikin aikaa, kun koko porukalla oltiin nähty, joten kaikilla oli lystiä! Fitz paran oli hieman vaikea päästä merlesisarustensa leikkeihin mukaan. No, Banjo ja Aiko kun pääsevät vauhtiin, niin eivät ne paljon muita huomioi :D Mutta antaa kuvien kertoa kuinka kivaa meillä taas oli!

Merlejengillä liikenteessä

Viikko sitten lauantaina (14.3.) treffasimme Annaa ja shetlantilaisia Malminkartanossa. Kaikilla oli mukavaa, jopa Lunalla, koska tajusin ottaa pallon matkaan ;) Pennelitkin telmivät nätisti ja pysyivät lähellä, vaikka ympärillä sattui ja tapahtui. Kerran kyllä kävivät moikkaamassa ohi kulkenutta mäyräkoiraa, kun omistajien huomio vähän herpaantui, mutta tulivat heti ensimmäisestä kutsusta takaisin! Ja saimme aikaiseksi myös onnistuneen ryhmäkuvan, jihuu!

Jyväskylä ja Joensuu

Viikko sitten (6.-8.2.) Banjo pääsi kanssamme reissaamaan! Lähdimme viettämään viikonloppua ystäviemme luo Jyväskylään ja karvainen lapsemme toivotettiin enemmän kuin tervetulleeksi mukaamme :) Luvassa oli myös Banjon ensimmäinen junamatka, jota hieman jännitin, mutta taas aivan turhaan! Pikkumies katseli rauhallisena lattialta mitä vaunussa tapahtui eikä se ainut matkatoverikaan häirinnyt, vaikka puolet matkasta matkustimme vastakkaisilla paikoilla. Kovasti vaan Banjon teki mieli toiseen tutustua, mutta tämä vanhempi uros ei pennusta ollut kiinnostunut. Pari kertaa haukahtamalla B yritti vielä toisen huomiota saada, mutta kun lupaa ei minulta eikä matkatoverilta itseltään leikkeihin tullut, tyytyi pikkuinen osaansa ja syvään huokaisten käpertyi lattialle nukkumaan. Matkustus takaisinkin sujui todella hyvin, tällä kertaa tosin sylissä, sillä jalkatilaa oli vähemmän. Siinäkin vain nukuttiin ja ihmeteltiin, mitä muut oikein haukkuvat :)

Oleskelu Jyväskylässä sujui myös oikein mallikkaasti eikä yksinolokaan vieraassa asunnossa ollut ongelmaksi. Isäntäväen omaisuuttakaan sinikettumme ei tuhonnut, mitä nyt yrittä lapasia ja sukkia varastella kun silmä vältti ;) Oikein mainio matkakumppani siis meillä ja kovasti toivoteltiin Banjo tervetulleeksi uudestaankin, toivottavasti saa ottaa meidätkin mukaan sillä mukava viikonloppu oli meilläkin! :D

Ihana Isla ♥

Viime viikonloppuna oli tarkoitus viettää viikonloppu (to-su) Joensuussa Inkan luona ja hänen Wanhojen tanssinsa kuvaten sekä hovinarrina perässä kulkien :D Mutta Riima-sisko päätti laittaa mahansa sekaisin ja sairastua kunnolla, joten kaiken varalta jätin Banjon kotiin ja lähdin yksin matkaan. Valtterillakin oli viikonlopulle menoa, jonne pikkukoiraa ei mukaan voinut ottaa, mutta onneksi on vakio hoitopaikka, Tätilä, jonne lyhyelläkin varoajalla karvainen veljenpoika on aina tervetullut! Kiitos vielä kerran tytöt! Viikonloppuni sujui siis ilman omaa karvapalloani Joensuussa, mutta hauskaa oli kaikesta huolimatta! Seuraavalla kerralla pääsee toivottavasti Bjanktonkin mukaan leikkimään äidin ja siskon kanssa sekä raivostuttamaan Caraa yllin kyllin :D Sunnuntaina kotiin tullessa minua odottikin innokas pieni karvainen kaveri, jonka vastaanotto vei kirjaimellisesti jalat alta! En olisi uskonut, että noin pieni koira saa minut loikallaan kaatumaan, mutta niin vain kävi :D Ja kyllä tuo vaan onnelliselta näytti, kun sai käpertyä kainalooni päiväunille ♥

Unikaveri ♥

Kuvat napattu Instagram-tililtäni

Ps. Eilen blogi ylitti 5000 katselun maagisen rajan! Hurjaa! Kun 10-tonni pamahtaa rikki, lupaan järjestää jotain arvontaa :) Tässä vielä kuvakaappaus todisteena epäuskoisille! ;)

Hammasvamma ja pentunäyttely

Perjantaina havahduin aikaisin aamulla puhelimen murinaan, mutta nukahdin kuitenkin heti uudestaan. Herätyksen aikaan selvisi, että pieniä mutkia matkaansa saaneina Inka ja Riima ne vain siellä ilmoittelivat saapuvansa aikomaansa hieman myöhemmin tänne eteläiseen Suomeen. Mutta lopulta kaksikko pääsi perille ja riemulla Banjo kasvattajan sekä siskonsa otti vastaan!

Olin Inkalle jo ennemmin ilmaissut pelkoani Banjon hampaiden outouden vuoksi, joten otimme ne syyniin heti kättelyssä. Katselun, kuvaamisen ja konsultoinnin (kolme kovaa koota heh) tulimme siihen valitettavaan toteamukseen, että kyllä sieltä peitsihammas on nyt kehittymässä. Purukalusto tulee siis pääsemään eläinlääkärin tarkkaan syyniin ja toinen yläkulmuri tullaan poistamaan. Harmittaa, mutta eihän näille mitään voi. Banjoa tämä hammasvamma ei kuitenkaan mitenkään haittaa eikä se tule vaikuttamaan sen käyttöön harrastuksissa, joihin siitä kaveria halusinkin. Mainio koira mitä mahtavimmista vanhemmista, kuten muiden Islanderien omistajien kanssa totesimme pohdintojemme päätteeksi. Parempaa en olisi voinut toivoa ja suuret kiitokset tästä ihanuudesta Inkalle! Eiliset kiittelyt päättyivät meidän molempien kyyneliin, joten jätän asian nyt tähän (kyyneliä nieleskellen) :D

Lauantaina sitten pyörähdimme Lahdessa näyttämässä 5/6 Islanderista Elena Ruskovaaralle ja jokainen pentu käyttäytyi kyllä mallikkaasti! Banjo aluksi hieman ihmetteli, mihin hänet ollaan oikein tuotu, mutta jos paikalla on mahtavaa seuraa sekä ruokaa vaikka muille jakaa, viihtyy meidän pieni possu takuulla! Häkissä olo sujui hienosti ja rennosti omaa vuoroa odotellen. Välillä piti hieman puhista häkin ohi kulkeville koiruuksille sekä muistutella siskoja siitä, kenen häkkissä sitä oikein vuoroa odoteltiin :D Hassu pieni mies! Mutta ylpeä olen kyllä Banjon käytöksestä niin odotteluissa kuin kehässäkin. Erityisen iloinen olin myös siitä, että Ruskovaara totesi pentuni käytöksen mukavaksi, mitä se onkin! :)

Arvostelutilanteessa vinoa alakulmuria ihmeteltiin, mutta peitsihampaasta ei kommenttia tullut. Liikkeet sujui hienosti minun aivopieruistani huolimatta (miksi pitää aina jännittää niin, ettei aivot kunnolla toimi??!) ja seisominen sujui vallan mainiosti! Liikkeessä häntä nökötti korkealla, mutta muuten B liikkui mukavasti ilman suurempia loikkia. Tuloksena lopulta PEK4, eikä me välitetä siitä, että kilpakumppaneita meillä oli tasan se kolme ;)

"Solakka, reipas ja jäntevä. Kepeä raajaluusto. Tarpeeksi kulmauksia. Purenta ei valmis, yksi kulmahammas hakeutuu eteenpäin. Kuono saa vahvistua. Hyvin asettuneet korvat. Liikkuessa korkea häntä. Huolimaton etuliike, liikkeeseen saa tulla lisää ulottuvuutta. Nyt niukassa karvassa. Mukava käytös." PEK4 - rodunomainen lähestyttäessä

Sisaruksia ja treeniä

Maanantaina treffattiin taas pitkästä aikaa tällä meidän etelän sisarusporukalla! Anna oli varannut meille tunniksi harjoitustilan Konalasta Koirakoulu Kompassin tiloista. Oli kyllä oikein mukava paikka, Banjoa vaan hieman hirvitti jyrkät portaat joita pitkin tiloihin pääsi.. Mutta tuota tilaa voisi kyllä toistamiseenki vuokrata joko yksin tai tällä porukalla!

Anna treenasi aluksi hallin toisessa päässä Lunan kanssa, kun minä ja Riitta mittailimme pojat sekä treenailimme hieman näyttelykäyttäytymistä Lahtea ajatellen. Banjo kyllä käyttäytyi oikein mallikkaasti, vaikka ensin pelkäsin millainen katastrofi onkaan luvassa kun sisarukset näkevät taas pitkästä aikaa! Hienosti kuitenkin nuori herra jaksoi keskittyä minuun, joten ehkä emme nolaa itseämme Lahdessa. Ainakaan kovin pahasti.. :D

Treenasimme kehäkettuilua sekä pöydällä pönöttämistä myös yhdessä koko porukalla, kun Anna ja Aiko tulivat mukaan. Annan treenatessa omiaan otin sitten rakennekuvan Fitzistä sekä Banjosta. Hyvin B käyttäytyi myös Riitan ohjauksessa, vaikka hieman taisi ihmetellä että mitä tämä nyt oikein on! Hyvät kuvat kuitenkin saatiin ja lopuksi annettiin koiruuksien rieuhua energiaa pois. Ja olihan niillä hauskaa! Riitta joutui lähtemään vuoron loputtua, mutta Annan kanssa suuntasimme vielä lenkille, joten merlet saivat vielä riehua yhdessä. Oli kyllä taas huippua, näitä päiviä kaipaan lisää! :)