Vieraanvaraisuus on hyve

Kun muuttokuormamme saavutti Helsingin noin viitisen vuotta sitten, tuli meille melko pian selväksi se, että kotiimme majoittuu vieraita melko usein. Kyllähän se on ystäville ja sukulaisille näppärää, kun esimerkiksi suosikkibändin keikalle tänne päin tultaessa majoitukseen ei tarvitse tuhlata rahaa kuin ehkä suklaalevyn verran (jos haluaa olla kohtelias vieras ;) )! Nyt kun asumme naurettavan hyvien kulkuyhteyksien päässä lentokentästä, myös lentokenttähotellipalvelut ovat lisääntyneet majatalossamme :D Erityisen huvittavaa on, että usein nämä kaikki majoitukset ajoittuvat lyhyelle aikavälille, kuten nyt kun lähes kaksi viikkoa putkeen vierashuoneen sohvalla on joku majoittunut! En kuitenkaan valita, sillä on ihana nähdä ystäviä ja sukulaisia :)

Äiti ja lapset (Aiko, Banjo, Isla & Riima)

Aiko, Riima & Banjo

No, koiramaisempiin aiheisiin päästäänkin sillä, että viimeisimmät majoittujamme olivat Banjon ihastuttava kasvattaja Inka sekä Banjon emä Isla sekä Riima-sisko! Valtteri ei ihan innostunut asuntomme koiramäärän kolminkertaistumisesta, mutta mitä pienistä :D Inka oli järjestänyt meille vierailulleen ohjelmaa ilmoittamalla sekä Islan että Riiman kisaamaan agilityn merkeissä. Niimpä viikonloppu vierähti varsin mukavasti agiliidon parissa, sillä perjantaina aloitimme meidän ohjatuilla treeneillä! Banjo olikin treeneissä varsin pätevänä ja hyvin kuulolla. Väsymystäkin näkyi ainakin vauhdissa, mutta se oli odotettavissa sillä sen verran kovilla pieni koiramies oli äitinsä ja siskonsa lujien luonteiden kanssa koko vierailun ajan.. :D

Lauantaina Isla kisasi kolmen startin verran eikä se pöllömmin mennyt, sillä nollatulos saatiin ja vielä sertin kera! Riima aloitti kisauransa sunnuntaina kahdella startilla. Ensimmäisessä neito oli selvästi hämmentynyt, mutta toinen sujui jo hienosti nollan ja LUVAn arvoisesti! Niin hienoja koiria molemmat ja en melkein malta odottaa, että Banjon kanssa päästään joskus kisaamaan! Tosin voin kuvitella kuinka pihalla ja paniikissa olen ensimmäisissä kisoissamme, melkoinen jännittäjä kun olen :D Inka onneksi lupasi tulla sitten mukaan ja läpsiä tarvittaessa vaikka poskille, että pystyn suoriutumaan radoista! (Kasvattajan tuki ♥)

Ihana Isla ja sertinsä! ♥

Agilitystä puheen ollen, meikäläisen pitäisi jo tajuta hieman hidastaa vauhtiaan treeneissä, jos aion pitää tämän vauvan sisälläni edes hieman lähemmäksi laskettua aikaa.. Mutta kun se on niin kivaa, etten millään malttaisi! Omatoimitreenitkin houkuttelisi, mutta yritän malttaa. Ehkä jos saisi jonkun kaverin joskus hallille.. Vapaaehtoisia? Mätsäreitä ollaan myös katsasteltu sillä silmällä, että voitaisiin käydä treenailemassa kehäkäytöstä siihen kuntoon, että tuon hammaspuolen kehtaisi viedä sinne H:n haku reissulle joskus. Lähinäyttelyitä siis pidetään silmällä, josko sopiva tuomari osuisi kohdalle ja uskaltautuisimme kehään pyörähtämään.. Nyt kuitenkin nautitaan agiliitelystä ja keväästä täysin rinnon!

Hengissä ollaan!

Oho, kylläpäs taas on ollut hiljaista meidän osalta blogimaailmassa! Pahoitteluni suuret siitä! Kovin tuntuu vain kiire olemaan, vaikka koulua ei enää ole eikä sen opinnäytetyönkään kanssa tarvitse enää pähkäillä. Nyt jännitetään vain, että valmistunko keväällä vai syksyllä :D

Koirakavereitakaan ei oikein olla ehditty nähdä. Viimeisenä opparintekopäivänä M toi Aapon mukanaan, joten pojat saivat leikkiä ja tutustua toisiinsa. Hyvin meni ja Banjokin osasi hienosti ottaa pienemmän leikkikaverin huomioon :) Muuten ollaankin nyt sitten otettu rauhallisemmin, sillä Banjolla on meneillään antibioottikuuri + silmätipat silmätulehdukseen sekä ylähengitystietulehdukseen. Molemmat kuulemma pennuilla yleisiä, kun tuolla maassa möyrivät ja kaikkea tutkivat. Oireilu ainakin vähentynyt molempien osalta, joten eiköhän siellä nenässäkin tulehdus ollut eikä vierasesine, joka oli lääkärin toinen arvaus oireiluun. Eiköhän me siis ihan kohta olla aktiivisena menossa paikasta toiseen! :)

Peitsihammastakin näytettiin tohtorille, joka antoi tuomiokseen poiston sekä ylä- että alakulmurille, jonka peitsi on siis vääntänyt vinoon ja se työntyy ulos suusta. Aika varattiin (1.6), mutta vielä mietityttää tuo alakulmurin poisto, kun sen juuri on niin iso osa koiran leukaa, varsinkin noin kapealeukaisen koiran kuin sheltti on.. Ehkä menen sitä näyttämään vielä toiselle lääkärille tai sitten poistetaan ensin vain yläkulmuri. Kenties tuolloin 1.6. olen lääkärin kanssa lisää keskusteltuani viisaampi, ainakin toivottavasti. Huolestuttaa.

Kesällä luvassa siis ainakin hammasoperaatio sekä toivottavasti myös paljon kaikkea kivaa!

Kun ruoka ei maistu..

Banjo on nyt muutaman viikon kranttuillut ruuasta. Herra syö siis ihan nappulaa, Applawsia. Kun minä tai Valtteri astellaan kohti ruokakuppia ja täytämme sitä, on Banjo täpinöissä hommassa mukana, mutta kun tulee lupa syödä.. Ukkeli jää nököttämään paikalleen ja muutaman kehotuksen jälkeen suuntaa kupille. Pyörähtää siinä ja lähtee esim. leikkimään. "Parhaina" hetkinä ottaa kupista matkaansa yhden nappulan ja mutustaa sen matolla, mutta siihen se syöminen jää. Toki jos ruuan kuppiin jättää, saattaa se vaikka puolen tunnin päästä jo maistua. Aktivointileluista ruoka kelpaa paremmin sekä kongista niin turvotettu ja sitten jäädytetty kuin ihan kuivakin nappula maittaa, onhan se samalla kivaa touhuamista. Myös palkkaukseen minulta nappula kelpaa, mutta Valtterin kädestä ei niinkään ja jos Banjo suostuu sitä siitä suuhun asti ottamaan, sylkäisee se sen ulos.

Minua tämä alkaa ahdistamaan.. Mietin koko ajan, että mitä nyt oon tehnyt väärin ja miksi se ei syö? Juoksuinen narttu naapurissa saanut nuoren miehen pään sekaisin eikä ruoka maistu? Onko se sairas vai mikä sitä vaivaa? Sairas Banjo ei kuitenkaan voi olla, sillä muuten on oma pirteä itseänsä, touhuaa innoissaan niin kotona kun lenkeillä, varsinkin kun saa juosta irti pelloilla. Puruluut kyllä maittaa ja niistä järsitään innolla, joten hampaistakaan ei mielestäni voi kiikastaa. Onko tämä sitten vain jotain teinikoiran vaiheilua?

Vinkkiä on saatu ihanilta ystäviltä ja kasvattajalta, kiitos siitä. Nyt sitten testataan sellaista, että Banjo saa kaiken ruokansa meidän taskuista lenkeillä ja treenatessa sekä välillä kongista tarjoiltuna. Katsotaan miten tässä käy ja toivotaan, että nappula alkaa maistumaan. Raakaahan tuo on saanut silloin tällöin ihan vaihtelun vuoksi ja onhan luut, kalkkunankaulat sun muut hyvää tekemistä purukalustolle. Jotenkin vaan tuntuu, että jos nyt alkaa enemmän lihoja antamaan, ei Banjo suostu enää ollenkaan nappulaa syömään. Enkä nyt sano, että täydessä raakaruokinnassa jotain vikaa olisi, ei todellakaan! Jotenkin se vaan tuntuu itsestä hankalalta ja vieraalta plus reissaamme paljon mm. Pohjanmaalla, joten nappula on meille siten helpompi vaihtoehto.

Vinkit ovat kuitenkin enemmän kuin tervetulleita, joten jos ongelma on tuttu ja sinulla on siihen mainio ratkaisu, älä pihtaa tietoasi vaan jaa se minulle ja samalla muillekin, jotka kenties tällaisen ongelman kanssa painivat! :)