Metsäläiset

Viime viikon keskiviikkona Silja nappas meidät pitkästä aikaa kyytiinsä ja suunnattiin koiruuksien kera metsään samoilemaan. Tuli kyllä niin tarpeeseen, sillä viimeiset koulustressit selätettyäni kaipasin todellakin pois kaupungista. Tällainen maalaistyttö kun pohjimmiltani olen, niin metsä on paras paikka rentoutua. Tai no toisiksi paras, sillä mökillä meren rannalla mieli vasta lepää :)

Banjo ja Käpy nautti taas täysin rinnoin toistensa seurasta. Pojat juoksivat ees, taas ja ympäri. Sateinen keli sai koirien turkit (varsinkin Banjon) näyttämään mutaiselta ja uitetulta sekä meidän ihmisten kengät mutaisilta ja vaatteet kosteilta, mutta ei me pienistä kun on kivaa! Vesi kyllä kiehtoi koiruuksia muutenkin ja lätäköissä möyrittiin. Käpy myös pulahti vahingossa hiidenkirnuun uimaan ja Banjo oli pulahtaa lampeen/järveen kepin perässä, joten eiköhän me kesän aikana näistä uimareita saada! Hyvä uimapaikkakin löydettiin ihan sattumalta, joten lämpimiä kelejä odotellessa!

Kotona Banjo sitten pääsi suihkuun, kuten minäkin. Ja kyllä meille molemmille illalla uni maistoi! Ruokakin upposi Banjoon ennätysnopeasti! Voisinkin tässä myös samalla päivitellä Banjon ruokanirsoilua. Parempaan siis mennään ja ruokintaa toteutetaan tällä hetkellä 50/50-mallilla. Tai no, nappulaa menee kyllä enemmän kuin lihaa , mutta pääasia kuitenkin on se, että ruoka taas maistuu paremmin, jopa pelkkä nappula :) Välillä on päiviä, jolloin pelkkä nappula katoaa kupista järkyttävän hitaasti, mutta katoaapa kuitenkin. Paremmin siis menee eikä enää tarvitse olla huolissaan siitä, että laihtuuko tuo luihu vai ei.

Kun ruoka ei maistu..

Banjo on nyt muutaman viikon kranttuillut ruuasta. Herra syö siis ihan nappulaa, Applawsia. Kun minä tai Valtteri astellaan kohti ruokakuppia ja täytämme sitä, on Banjo täpinöissä hommassa mukana, mutta kun tulee lupa syödä.. Ukkeli jää nököttämään paikalleen ja muutaman kehotuksen jälkeen suuntaa kupille. Pyörähtää siinä ja lähtee esim. leikkimään. "Parhaina" hetkinä ottaa kupista matkaansa yhden nappulan ja mutustaa sen matolla, mutta siihen se syöminen jää. Toki jos ruuan kuppiin jättää, saattaa se vaikka puolen tunnin päästä jo maistua. Aktivointileluista ruoka kelpaa paremmin sekä kongista niin turvotettu ja sitten jäädytetty kuin ihan kuivakin nappula maittaa, onhan se samalla kivaa touhuamista. Myös palkkaukseen minulta nappula kelpaa, mutta Valtterin kädestä ei niinkään ja jos Banjo suostuu sitä siitä suuhun asti ottamaan, sylkäisee se sen ulos.

Minua tämä alkaa ahdistamaan.. Mietin koko ajan, että mitä nyt oon tehnyt väärin ja miksi se ei syö? Juoksuinen narttu naapurissa saanut nuoren miehen pään sekaisin eikä ruoka maistu? Onko se sairas vai mikä sitä vaivaa? Sairas Banjo ei kuitenkaan voi olla, sillä muuten on oma pirteä itseänsä, touhuaa innoissaan niin kotona kun lenkeillä, varsinkin kun saa juosta irti pelloilla. Puruluut kyllä maittaa ja niistä järsitään innolla, joten hampaistakaan ei mielestäni voi kiikastaa. Onko tämä sitten vain jotain teinikoiran vaiheilua?

Vinkkiä on saatu ihanilta ystäviltä ja kasvattajalta, kiitos siitä. Nyt sitten testataan sellaista, että Banjo saa kaiken ruokansa meidän taskuista lenkeillä ja treenatessa sekä välillä kongista tarjoiltuna. Katsotaan miten tässä käy ja toivotaan, että nappula alkaa maistumaan. Raakaahan tuo on saanut silloin tällöin ihan vaihtelun vuoksi ja onhan luut, kalkkunankaulat sun muut hyvää tekemistä purukalustolle. Jotenkin vaan tuntuu, että jos nyt alkaa enemmän lihoja antamaan, ei Banjo suostu enää ollenkaan nappulaa syömään. Enkä nyt sano, että täydessä raakaruokinnassa jotain vikaa olisi, ei todellakaan! Jotenkin se vaan tuntuu itsestä hankalalta ja vieraalta plus reissaamme paljon mm. Pohjanmaalla, joten nappula on meille siten helpompi vaihtoehto.

Vinkit ovat kuitenkin enemmän kuin tervetulleita, joten jos ongelma on tuttu ja sinulla on siihen mainio ratkaisu, älä pihtaa tietoasi vaan jaa se minulle ja samalla muillekin, jotka kenties tällaisen ongelman kanssa painivat! :)