Käpy kylässä

Kylläpä on ollut kiire. En oikeasti ole käynnyt tässä tahattoman blogitauon aikana kuin kahdesti!! Huhhuh. Kirjoittettavaa kyllä olisi ollut, joten yritän nyt jakaa asiat eri postauksiin aikajärjestyksessä.

Aloittakaamme juhannusviikosta, jota vietimme kahden ihmisen ja kahden koiran porukalla! Banjon ystävä Käpy kun tuli meille hoitoon sinä tiistaiana kun kotiuduimme Banjon kanssa Agilityn sm-reissulta ja majaili meillä maanantaihin asti omistajiensa matkaillessa ulkomailla. Tiistaina kävimme iltalenkillä ensin metsässä ennen kuin Silja sanoi heipat ja Käpy jäi meille. Ajatuksena oli väsyttää painikavereita, jotta ilta sujuisi rauhallisesti, mutta mitä vielä! Paini olisi jatkunut varmaan koko yön, jos ei oltaisi illan aikana eristetty poikia toisistaan vähän väliä :D Ensimmäinen yökin nukuttuun niin, että Banjo oli kanssamme makuuhuoneessa ja Käpy sai muun osan asunnostamme käyttöönsä, kun rauhoittuminen omiin kävythäkkeihinkään ei meinannut onnistua. Loput yöt menimme sitten koirat omissa kevythäkeissään järjestelyllä, mikä osoittautui lopulta oikein hyväksi.

Meno oli kyllä aika villiä tuon kuuden päivän ajan ja välillä pelkäsinkin, että toinen koirista loukkaa itsensä, mutta onneksi vahingoilta vältyttiin. Lenkkeilyt sujuivat mukavasti jopa siten, että olin yksin koirien kanssa. Ehkä kiitän tästä juhannusta, joka taas hiljensi kaupunkia ja lenkeillä tuntui välillä että olen koirien kanssa ainut ihminen tässä osassa Helsinkiä :D Ohituksia ei siis kovin montaa tullut ja nekin vähäiset sujuivat herkkujen voimalla ihan kivasti, kun laitoin molemmat pojat istumaan ja odotin vastaantulijan menevän ohi.

Käpy kokeili myös yksinoloa, kun kävimme Banjon kanssa hampaanpoiston kontrollissa. Hyvin sujui  yksikseen olo pieneltä mieheltä vieraassa paikassa! Mitä nyt vähän oli merkattu yhtä lipaston nurkkaa, mutta mitään ei ollut vieraamme rikkonut. Koko vierailun "vahingotkin" jäivät pieniksi, kun Käpy merkkasi yhteensä kaksi kertaa sisällä (tuo lipasto + sohvan kulma) sekä nappasi erään paitani hampaisiinsa, kun en huomannut ja repi sen. Sainkin sitten tuliaisiksi uuden hienon paidan, kiitos siitä vielä kerran Silja!

Hienosti sujui siis elo kahden koiran kanssa. Välillä hermoa kiristi varsinkin iltaisin tuo jatkuva paini, mutta ajan saatossa molemmat koirat tajusivat mitä "RIITTÄÄ!"-karjaisu oikein tarkoittaakaan :D Vaikeinta ehkä meille aamu-unisille eli minulle ja Banjolle oli se, että Käpy oli tottunut aikaisiin herätyksiin. Onneksi pieni pissatusreissu 6-7 välillä riitti vieraalle ja saimme sen jälkeen nukkua vielä hetken ennen päivän paineja! Mukavaa myös oli kaikilla, varsinkin tuolla kaksikolla, mutta kyllä Banjoa väsytti seuraavana päivänä Käpyn kotiinpaluusta. Otimmekin sen päivän sitten ihan rennosti ja latasimme akkuja seuraaviin rientoihin.

Niin ja teitä varmaan kiinnostaa kontrollikäynnin kuulumiset! No, aikaa meni yhteensä puolituntia, josta 5 minuuttia meni eläinlääkärin kanssa. Hän toteti haavojen parantuneen hyvin ja että "monsterihammas" ei paina mihinkään eikä näin haittaa tai aiheuta mitään ongelmia Banjolle, joten sitä ei tarvitse poistaa :) Katsotaan sitten uudestaan asiaa, jos siitä alkaa olla poitsulle jotain haittaa, mutta nyt jatkamme hampaiden hoitoa harjailemalla ja luita jyrsimällä. Oli kyllä helpottunut olo tuon reissun jälkeen ja kun hinnaksi tuli 0,00€ oli suupielet aikalailla korvissa, kun astelimme Apexin ovesta ulos!

Agilityn SM 2015

Isla ♥

Viime keskiviikkona starttasimme Banjon kanssa yhteisen kesälomareissumme! Matkasuunnitelma kulki reittiä Helsinki-Joensuu-Oulu-Joensuu-Helsinki, joten istumalihakset pääsivät käyttöön niin junassa kuin autossakin. Aluksi suuntasimme siis Inkan luokse Joensuuhun, josta matkasimme sitten kimpassa Ouluun ja Agilityn SM kisoihin! Oulussa majoituimme Iinan luona ja sainkin ensimmäistä kertaa nähdä Banjon isän Lukan. Eikä muuten jäänyt epäselväksi keneltä tuo riiviö on äänensä perinyt.. Identtiset haukut isällä ja pojalla!

♥

Perhepotretti!

Parasta Banjosta taisi reissulla olla koiraseura ja varsinkin Iinan nuori Elle-neito. Kaksikko löysy heti yhteisen sävelen ja kulutti yhteisen aikansa lähinnä leikkien. Luka-isä ei tästä niin tykännyt, mutta kuka nyt pitäisi siitä että toinen uros, saati oma poika, tulee ja varastaa naisen! :D

Koko kisojen ajan pyörimme Banjon kanssa alueella turisteina. Tärkein tehtävämme oli kuvata sekä videoida Inkan ja Iinan ratoja sekä nauttia tunnelmasta! Täytyy kyllä kehua pientä sinikettua, sillä niin hienosti tuo jaksoi koko viikonlopun. Kentän laidallakin sain rauhassa katsella kisoja ja kuvailla, sillä Banjo asettui aina jalkoihin makoilemaan. Välillä toki nuoren herran huomion veivät kaikki potenttiaaliset ystävät lähettyviltä, mutta pääasiassa tuo malttoi hyvin mielensä! Sunnuntaina testasin myös Banjon kykyä odottaa yksin kevythäkissään minua teltta-alueella ja hyvinhän tuo sujui :) Pätevä kisaturisti saikin palkaksi röhkivän possulelun sekä viilennysmanttelin ja hihnan tokoiluun.

Luka ♥

Oli kyllä mahtavat kisat ja hinku agilityn pariin vain kasvoi! Nyt toivotaan, että ensi kuussa otettavista luustokuvista ei paljastu mitään kammottavaa, joka estäisi harrastuksen ja että syksyllä pääsisimme mukaan HAUn alkeiskurssille!

Lisää kisakuvia löytyy täältä.

Peitsihampaan poisto

Viikko sitten oli vuorossa Banjon peitsihampaan poisto. Olin panikoinut tavalliseen tapaani tätä jo etukäteen, joten kenties tästä syystä olin kyseisen päivän aamuna melko rauhallinen. Saavuimme Animagi Apexiin, jossa operaatio suoritettin, puoli yhdeksän aikoihin aamulla. Lääkärin tutkiessa Banjon purentaa jännitin tuomiota. Hänen ehdotuksensa olivat samat kuin muutama viikko sitten eli oikomishoito tai poisto. Oikomista en edes halunnut ajatella, joten pääsyimme peitsihampaan poistoon. Peitsen virheelliseen asentoon vääntämän alakulmurin kanssa päädyimme siihen, että odotamme reagoiko se mitenkään peitsen poistoon. Lääkärin mukaan mahdollisuudet sen suoristumiseen ovat 50/50, joten saa nähdä miten käy. Mielelläni en lähtisi sitä poistamaan, sillä hampaan juuri on kuitenkin niin suuri osa noinkin kapeasta leuasta kuin Banjolla on eikä hammas näytä pojua haittaavan. Tällä samalla kertaa näytimme lääkärille myös pari päivää sitten Banjon ohimolle ilmestynyttä pattia, joka oli herraa häirinnyt sen verran, että tämä oli sen verestäväksi raapinut kielloista ja hoitoyrityksistämme huolimatta. Lääkäri lupasi näyttää sen ihotauteihin erikoistuneelle lääkärille. Näillä puheilla pieni karvalapsemme sitten jäi klinikan henkilökunnan huomaan ja eipä tuo vaikuttanut asiasta juuri välittävän, sen verran iloisesti häntä vispasi, kun lääkärin kanssa kulkivat käytävää vastakkaiseen suuntaan meidän kanssamme. Matkalla Banjo näytti myös tavalliseen tapaansa moikkaavan jokaisen hoitajan, joka vastaan tuli :')

Peitsihammas

"Monsterihammas" :D

Kotona oli outoa ja hiljaista ilman sheltinretkua. Puolen päivän aikaan sain sitten soiton, että hammas oli poistettu onnistuneesti eikä mitään ongelmia ollut ilmennyt. Koko purukalusto oli myös käyty läpi ja oli kuulemma hyvässä kunnossa. Ihotautilääkäri oli myös katsonut ohimon pattia ja todennut sen nuorille koirille yleiseksi hyvänlaatuiseksi kasvaimeksi, histiosytoomaksi. Noilla on kuulemma tapana poistua itsestään, mutta kun Banjoa patti oli häirinnyt sen verran, että herra oli sen verille raapinut, päädyimme yhdessä siihen, että lääkäri poistaa sen. Näin päästiin tuostakin vaivasta kerta heitolla eroon, mutta tikit ohimolla taas tiesivät sitä, että koirastamme tulee satelliittipää haavan paranemisen ajaksi.

Kolmen aikaan iltapäivällä haimme sitten tokkuraisen, satelliitilla päivitetyn koiramme kotiin :D Hoito-ohjeiden ja lääkkepussin kanssa saavuimme kotiin, jossa ilta sujui potilaalta lähinnä nuokkuen ja kainaloon pyrkien, kunhan vain jalat alkoivat kantaa. Ruoka herralle piti turvottaa viikon ajan ja jo tuolloin illalla se suostui sitä jonkin verran maistelemaan. Suun haavaa tulee huuhdella siihen saadulla liuoksella päivittäin 2 kertaa, aamulla ja illalla. Kipulääkettä meidän ei onneksi ole tarvinut antaa kertaakaan, sillä jo seuraavana päivänä leikkauksesta Banjo olisi ollut valmiina riehumaan tavalliseen tapaansa :D Vaikein osia tässä on ollut se, että tuon keppi- ja luuhullun tulee olla erossa kaikesta kovasta pureskeltavasta kahden viikon ajan, joten lenkit ovat välillä olleet yhtä tuskaa. Onneksi tuo on sisäistänyt jo jätä-käskyn melko hyvin ja varsinkin tämän viikon aikana se on alkanut toimia erittäin mallikkaasti! Tänään kyllä huomasin, että lenkillä Banjo odotti palkintoa siitä, että hän ohitti kepit hienosti kontaktissa.. :D Sisätiloissa ollaan välillä myös tuskastuttu, kun luut on piilotettuina kaappiin. Onneks pehmolelut sentään saatiin pitää esillä ja ne ovatkin saaneet kovaa kyytiä! Herra Ikearotta on menettänyt jo 3/4 pikkujalkaansa. Eilen uskalsin jo antaa vinkuja sisältävän kettupehmon ja voi sitä riemua! Kummipoikamme 2v. oli meillä myös hoidossa ja vauhtikaksikko saikin hurjat leikit aikaiseksi, että odotin milloin jompi kumpi loukkaa itsensä! Vahingoilta onneksi vältyttiin (tällä kertaa..) ja loppu päivän lattialla rötkötti väsynyt pieni koira kettu kainalossaan :)

"Patin" haava päivä leikkauksen jälkeen

"Patin" haava viikko leikkauksesta

Suu päivä leikkauksen jälkeen

Suu viikko leikkauksesta (tikeissä hieman ruokaa kiinni..)

Paraneminen on siis lähtenyt hyvin käyntiin ja haavat näyttää molemmat hyviltä! Kauluria on tarvinut pitää päässä vain öisin ja yksinolojen ajan, eikä se kyllä pahemmin näytä haittaavan Banjoa. Vähän vain ärsyttää, kun kolahtelee tuoleihin ja vaikeuttaa leluilla leikkimistä :D "Monsterihammasta" eli sitä vammailevaa alakulmuria on myös painettu ohjeiden mukaan, sen verran mitä Banjo antaa. Sen suoristumisesta en osaa vielä oikein mitään sanoa, katsellaan kuinka käy.. Pahoittelen hieman huonoja kuvia haavoista sekä hampaista ennen leikkausta, ovat puhelimella otettuja niin siksi laatu ei silmiä hivele.

Koska jotain kuitenkin kiinnostaa, hintaa hammasoperaatiolle tuli 335,58 € ja histiosytooman poisto toi hintaan lisää hieman alle 100 €. Tyyristähän tuo oli, mutta olimme varautuneet pahempaan nettikeskustelujen perusteella! Nyt asia on kuitenkin hoidettu ja muutaman viikon päästä on luvassa kontrolli, jossa alakulmurin tilannetta katsotaan uusiksi. Sitä ennen tiedossa on kuitenkin minun ja Banjon yhteinen kesälomareissu akselilla Helsinki-Joensuu-Oulu-Joensuu-Helsinki! Lähdemme siis yhdessä Inkan kanssa kohti Agilityn SM-kisoja! Reissua odotan innolla, varsinkin kun pääsen näkemään Banjon isän Lukan ensimmäistä kertaa! :)

Jos jokin jäi mietityttämään teitä koskien Banjon hammasoperaatiota, niin kysyä saa toki lisää ja vastaan parhaan kykyni mukaan!

Mainio maanantai

Olen aika Karvinen, kun puhutaan maanantaista. En tykkää. Maanantait menee jostain syystä yleensä mönkään. Maanantaina aina väsyttää eikä huvittaisi tehdä mitään, mutta yleensä on pakko. Mutta tämän viikon maanantai olikin oikein mainio päivä! Vaikka aamulla joutui heräämään aikaisin ja väsytti, tuntui hienolta saada painotuore opinnäytetyö käsiinsä. Kotona sai sitten nukkua päiväunet eikä enää väsyttänyt niin paljon. Iltapäivällä treffattiin vielä Annaa ja shetlantilaisia. Voi kyllä aurinko ja mahtava seura tekee vain ihmisen (ja koirankin) mielelle hyvää! Sitten sain vielä kutsun työhaastatteluun, huhhuh! Kylläpä vain oli mainio maanantai :)

Kesä!

Jo muutamana päivänä täällä on voinnut lenkkeillä ilman takkia, mutta eilen iltapäivällä myös huppari oli liikaa! Kesä on siis tullut! Ainakin näin haluan uskoa :D Banjon kanssa nautittiinkin auringosta ja käytiin tuossa viereisellä pellolla, tai niitty se taitaa olla, riehumassa. Kamerankin nappasin mukaan ja ihan kivoja kuvia saatiin aikaiseksi. Banjolla ainakin oli kivaa juosta sydämensä kyllyydestä voikukkien keskellä pallon perässä. Tassutkin saivat uuden värin siitepölyn värjätessä ne keltaisiksi, hupsis.. :D Kyllä kesä vain on kiva! 

Kirsikankukkia

Eilen nautittiin Roihuvuoren Kirsikkapuistossa kauniista vaaleanpunaisista kukkasista. Banjo jaksoi hienosti poseerata minun ja Vilman kameroille, vaikka ympärillä sattui ja tapahtui. Pätevä poju! Tänään onkin sitten möllötetty sisällä ja ravattu kakkarallia, sillä tuo maita ja mantuja kiertänyt mahatauti saapui meillekin. Aamu alkoi kivasti, kun koira oksensi päiväpeitolle ja niimpä jouduttiin perumaan kaikki tämän ja tulevien päivien koiramaiset menot. Kurjaa, mutta nyt tärkeintä on saada pieni sinikettu kuntoon ♥

Mutta tässä kuvia ja lisää löytyy täältä, jos jotain kiinnostaa :) Yhteiskuvamme on Vilman ottamia, vaikka leima muuta väittääkin.

Jopa koirani häpeää minua.. :D

Metsäläiset

Viime viikon keskiviikkona Silja nappas meidät pitkästä aikaa kyytiinsä ja suunnattiin koiruuksien kera metsään samoilemaan. Tuli kyllä niin tarpeeseen, sillä viimeiset koulustressit selätettyäni kaipasin todellakin pois kaupungista. Tällainen maalaistyttö kun pohjimmiltani olen, niin metsä on paras paikka rentoutua. Tai no toisiksi paras, sillä mökillä meren rannalla mieli vasta lepää :)

Banjo ja Käpy nautti taas täysin rinnoin toistensa seurasta. Pojat juoksivat ees, taas ja ympäri. Sateinen keli sai koirien turkit (varsinkin Banjon) näyttämään mutaiselta ja uitetulta sekä meidän ihmisten kengät mutaisilta ja vaatteet kosteilta, mutta ei me pienistä kun on kivaa! Vesi kyllä kiehtoi koiruuksia muutenkin ja lätäköissä möyrittiin. Käpy myös pulahti vahingossa hiidenkirnuun uimaan ja Banjo oli pulahtaa lampeen/järveen kepin perässä, joten eiköhän me kesän aikana näistä uimareita saada! Hyvä uimapaikkakin löydettiin ihan sattumalta, joten lämpimiä kelejä odotellessa!

Kotona Banjo sitten pääsi suihkuun, kuten minäkin. Ja kyllä meille molemmille illalla uni maistoi! Ruokakin upposi Banjoon ennätysnopeasti! Voisinkin tässä myös samalla päivitellä Banjon ruokanirsoilua. Parempaan siis mennään ja ruokintaa toteutetaan tällä hetkellä 50/50-mallilla. Tai no, nappulaa menee kyllä enemmän kuin lihaa , mutta pääasia kuitenkin on se, että ruoka taas maistuu paremmin, jopa pelkkä nappula :) Välillä on päiviä, jolloin pelkkä nappula katoaa kupista järkyttävän hitaasti, mutta katoaapa kuitenkin. Paremmin siis menee eikä enää tarvitse olla huolissaan siitä, että laihtuuko tuo luihu vai ei.

Hengissä ollaan!

Oho, kylläpäs taas on ollut hiljaista meidän osalta blogimaailmassa! Pahoitteluni suuret siitä! Kovin tuntuu vain kiire olemaan, vaikka koulua ei enää ole eikä sen opinnäytetyönkään kanssa tarvitse enää pähkäillä. Nyt jännitetään vain, että valmistunko keväällä vai syksyllä :D

Koirakavereitakaan ei oikein olla ehditty nähdä. Viimeisenä opparintekopäivänä M toi Aapon mukanaan, joten pojat saivat leikkiä ja tutustua toisiinsa. Hyvin meni ja Banjokin osasi hienosti ottaa pienemmän leikkikaverin huomioon :) Muuten ollaankin nyt sitten otettu rauhallisemmin, sillä Banjolla on meneillään antibioottikuuri + silmätipat silmätulehdukseen sekä ylähengitystietulehdukseen. Molemmat kuulemma pennuilla yleisiä, kun tuolla maassa möyrivät ja kaikkea tutkivat. Oireilu ainakin vähentynyt molempien osalta, joten eiköhän siellä nenässäkin tulehdus ollut eikä vierasesine, joka oli lääkärin toinen arvaus oireiluun. Eiköhän me siis ihan kohta olla aktiivisena menossa paikasta toiseen! :)

Peitsihammastakin näytettiin tohtorille, joka antoi tuomiokseen poiston sekä ylä- että alakulmurille, jonka peitsi on siis vääntänyt vinoon ja se työntyy ulos suusta. Aika varattiin (1.6), mutta vielä mietityttää tuo alakulmurin poisto, kun sen juuri on niin iso osa koiran leukaa, varsinkin noin kapealeukaisen koiran kuin sheltti on.. Ehkä menen sitä näyttämään vielä toiselle lääkärille tai sitten poistetaan ensin vain yläkulmuri. Kenties tuolloin 1.6. olen lääkärin kanssa lisää keskusteltuani viisaampi, ainakin toivottavasti. Huolestuttaa.

Kesällä luvassa siis ainakin hammasoperaatio sekä toivottavasti myös paljon kaikkea kivaa!

Anna pois itkuista puolet

Podin koko viikonlopun järkyttävää hammassärkyä. Viisaudenhammas alkoi vihotella ja tällaiselle hammaslääkärifoobikolle oli luvassa kauhun hetkiä, sillä viimein oli soitettava aika kipujen kasvaessa sietämättömiksi. Perjantaina soitin ja sain ajan täksi aamuksi. Ja tänään astelin rohkeana (mieheni saattelemana :D ) hammaslääkäriin ja astuin ulos 20 minuuttia myöhemmin yhtä hammasta köyhempänä!

Mutta se, mistä oikeasti halusin teille kertoa, on viime yö. Tuskissani heräsin taas neljän aikaan ja nousin ottamaan uuden annoksen särkylääkettä. Palasin sänkyyn ja käperryin odottamaan pillerin vaikutusta nyyhkyttäen. Yht'äkkiä tunnen, kun jokin märkä tökkää minua poskeen ja pieni karvapallo käpertyy kainalooni. Banjohan se siinä tuli lohduttamaan ja nukkuikin loppu yön tavoistaan poiketen aivan kiinni kainalossani ja aina kun heräsin kipuihin, heräsi pikkukoirakin ja lohdutti nuolemalla kättäni. Rakas pieni koira, joka ikään kuin halusi sanoa, ettei mitään hätää ole ja kohta helpottaa ♥ :')

Kun ruoka ei maistu..

Banjo on nyt muutaman viikon kranttuillut ruuasta. Herra syö siis ihan nappulaa, Applawsia. Kun minä tai Valtteri astellaan kohti ruokakuppia ja täytämme sitä, on Banjo täpinöissä hommassa mukana, mutta kun tulee lupa syödä.. Ukkeli jää nököttämään paikalleen ja muutaman kehotuksen jälkeen suuntaa kupille. Pyörähtää siinä ja lähtee esim. leikkimään. "Parhaina" hetkinä ottaa kupista matkaansa yhden nappulan ja mutustaa sen matolla, mutta siihen se syöminen jää. Toki jos ruuan kuppiin jättää, saattaa se vaikka puolen tunnin päästä jo maistua. Aktivointileluista ruoka kelpaa paremmin sekä kongista niin turvotettu ja sitten jäädytetty kuin ihan kuivakin nappula maittaa, onhan se samalla kivaa touhuamista. Myös palkkaukseen minulta nappula kelpaa, mutta Valtterin kädestä ei niinkään ja jos Banjo suostuu sitä siitä suuhun asti ottamaan, sylkäisee se sen ulos.

Minua tämä alkaa ahdistamaan.. Mietin koko ajan, että mitä nyt oon tehnyt väärin ja miksi se ei syö? Juoksuinen narttu naapurissa saanut nuoren miehen pään sekaisin eikä ruoka maistu? Onko se sairas vai mikä sitä vaivaa? Sairas Banjo ei kuitenkaan voi olla, sillä muuten on oma pirteä itseänsä, touhuaa innoissaan niin kotona kun lenkeillä, varsinkin kun saa juosta irti pelloilla. Puruluut kyllä maittaa ja niistä järsitään innolla, joten hampaistakaan ei mielestäni voi kiikastaa. Onko tämä sitten vain jotain teinikoiran vaiheilua?

Vinkkiä on saatu ihanilta ystäviltä ja kasvattajalta, kiitos siitä. Nyt sitten testataan sellaista, että Banjo saa kaiken ruokansa meidän taskuista lenkeillä ja treenatessa sekä välillä kongista tarjoiltuna. Katsotaan miten tässä käy ja toivotaan, että nappula alkaa maistumaan. Raakaahan tuo on saanut silloin tällöin ihan vaihtelun vuoksi ja onhan luut, kalkkunankaulat sun muut hyvää tekemistä purukalustolle. Jotenkin vaan tuntuu, että jos nyt alkaa enemmän lihoja antamaan, ei Banjo suostu enää ollenkaan nappulaa syömään. Enkä nyt sano, että täydessä raakaruokinnassa jotain vikaa olisi, ei todellakaan! Jotenkin se vaan tuntuu itsestä hankalalta ja vieraalta plus reissaamme paljon mm. Pohjanmaalla, joten nappula on meille siten helpompi vaihtoehto.

Vinkit ovat kuitenkin enemmän kuin tervetulleita, joten jos ongelma on tuttu ja sinulla on siihen mainio ratkaisu, älä pihtaa tietoasi vaan jaa se minulle ja samalla muillekin, jotka kenties tällaisen ongelman kanssa painivat! :)

Banjo 9kk!

Pikkumies saavutti maanantaina huikean 9kk iän! Niin se vain aika rientää ja lapsonen kasvaa :D Kuulumisia voisin vähän kertoilla. Ollaan hissukseen treenailtu itsekseen aina silloin kun tuntuu ja riittää aikaa näiden koulu/kuorokiireiden keskellä. Taitoja nyt lähinnnä pidetty yllä. Toivottavasti saisin pian töitä, niin rahatilanne helpottuisi ja voisi alkaa kursseja katselemaan toden teolla. Agilityn osalta on ainakin HAUlle kyselty paikkaa ja vastauksena oli, että ehkä syksyllä voisi olla mahdollista.. Saa nyt nähdä mitä tehdään.. Muuten ollaan mukavaa kotieloa vietetty ja harjoiteltu kunnon koirakansalaisen taitoja. Hihnakävely onkin parantunut huimasti ja siitä kiitän kyllä Hurtan uusia ihania valjaita sekä Mustin ja Mirrin mainioita aleja, joiden ansiosta pystyin valjaat kotiuttamaan!


Mittaa teinikoiralla on kotimittausten mukaan ~38 cm ja painoa 7,3 kg. Kasvua ei siis ole odotettavissa enää kuin karvan osalta, toivottavasti :D Tässä vielä surkea rakennekuva hienosta pikkumiehestäni ♥